Totta ja tarua

Runonkulman Galleriassa on 5.10. asti esillä Vaasan Taidegraafikoiden aktiivijäsenten näyttely Totta ja tarua. Näyttelyssä on mukana teoksia seitsemältä taiteilijalta, joten kokonaisuus onkin monipuolinen kooste erilaisista taidegrafiikan tekniikoista ja tyyleistä. Etsaus, akvatinta ja kuivaneula -tekniikat ovat useimmissa teoksissa käytössä, mutta mukana on myös serigrafiaa, monotypiaa, copyprintiä ja sekatekniikkaa. Toki lähes kaikissa esillä olevissa vedoksissa on käytetty useampia taidegrafiikan tekniikoita, mutta sekatekniikalla tässä tarkoitetaan monotypian ja akvarellin yhdistelmää, jota Paula Nygård on käyttänyt osassa vedoksistaan.

Paula Nygård, Turva. Monotypia, 2019.

Paula Nygård, Talvi. Sekatekniikka, 2019.

Paula Nygård, Odotus. Monotypia, 2019.

Paula Nygård on kertonut pohtivansa taiteessaan ihmistä osana luonnon kokonaisuutta. Tässä näyttelyssä häneltä on mukana kuusi vedosta, teemoina vuodenaikoja ja tunnetiloja ja juuri tuo luonnon ja ihmisen yhteys on vahvasti esillä kuva-aiheissa.

Salme Sirkola, Pöllö 4, Pöllö 3 ja Pöllö 2. Etsaus-akvatinta. 2019.

Salme Sirkola on tuonut näyttelyyn neljä pöllön muotokuvaa. Puhun muotokuvista, koska pöllöt ovat teoksissa niin omina persooninaan, kuin poseeraamassa katsojille. Salme Sirkola tekee tavallisesti litografiateoksia, aiheinaan ihmisen kasvot. Tähän näyttelyyn hän innostui nyt tekemään etsausta ja akvatintaa, "ei pöllömpää" -teemalla. 

Maija Minni, Juuriltaan. Etsaus, akvatinta, kuivaneula, 2019.

Maija Minni pohtii taiteessaan elämän murrostilanteita. Hän on kuvannut luonnonnäkymiä, joissa myrskyn jäljiltä maisema on muuttunut pysyvästi, muuntuakseen jostain syystä ehkä myöhemmin taas uudelleen. Kuva-aiheidensa kautta Maija Minni johdattelee pohtimaan elämän myrskyjä ja niiden merkityksiä. 

 

Yläpuolella on Maija Minnin teos Elämänkaari ja kuva myös teoksen yksityiskohdasta, jotta etsauspinta ja värien ja valöörien vaihtelu tulisi selvemmin esille. Pinta kun on hyvin herkää ja mielestäni edellyttää tarkastelua myös lähempää. Teos on tältä vuodelta ja kuivaneulan, etsauksen ja akvatintan yhdistelmää kahdelta laatalta vedostettuna.

Natalia Haimi, Kaikuu. Serigrafia, 2019.

Natalia Haimi, Kiireetöntä. Serigrafia, 2019.

Natalia Haimin teokset ovat äkkiseltään katsottuna leikkisiä. Aiheet, muodot ja väritkin ovat iloisen pelkistetysti toteutettuja pintojen yhdistelmiä. Teoksia tarkemmin tarkastellessa niistä löytyy myös paljon sisällöllistä sanomaa, ja aiheet saavat ainakin minut toisaalta jopa surumieliseksi, niissä on jotain voimakkaasti menneeseen aikaan viittaavaa ja kaihoisaa.

Ann-Sofi Kattilakoski, Langalla I. Etsaus, akvatinta, copyprint, 2019.

Ann-Sofi Kattilakoski, Tekstiviesti. Etsaus, akvatinta, copyprint, 2019.

Ann-Sofi Kattilakoski, Me kaksi. Etsaus, akvatinta, copyprint, 2019.

Ann-Sofi Kattilakoski pohtii teoksissaan kohtaamista ja vuorovaikutusta, viestintää. Yhdessäkään hänen näyttelyteoksistaan ei ole ihmistä, mutta kaikki ne kertovat ihmisten välisestä kommunikoinnista. Väillä yhteys toimii, välillä katkeaa, välillä ihmissuhteissa olevat erilaiset odotukset aiheuttavat yhteyskatkoksia. Teokset ovat syvällisiä, mutta niissä on sopiva määrä myös huumoria ja monisisältöisinä katsojalle annetaan mahdollisuus myös oivalluksiin.

Maire Kesseli, Kevään tuoksu. Monotypia, 2019.

Maire Kesseli, Akvaariokaverit. Monotypia, 2019.

Maire Kesselin teoksissa luonto kaikissa muodoissaan on keskeisenä teemana ja hän ideoikin tavallisesti aiheitaan valokuvaamalla luonnossa kulkiessaan. Näyttelyn teoksista nousee esiin mielenkiintoinen pinnan käsittely. Itse kiinnitän koko ajan enemmän huomiota hänen teostensa värien käyttöön. Tarkastelkaa vaikka yläpuolella olevaa Akvaariokaverit-vedoksen värejä, mitä kaikkea tästä melkein yksivärisyydestä nouseekaan esille. Tummuusasteiden ja kylmän ja lämpimän värin vaihtelu on taitavaa ja tasapainoista ja teokseen tulee selvästi myös syvyyttä.

Tuija Arina-Sundelin, Kesä. Etsaus-akvatinta, 2019.

Tuija Arina-Sundelin, Talvi. Etsaus-akvatinta, 2019.

Tuija Arina-Sundelin, Etsaus, akvatinta. Vaarallisilla vesillä. 2019.

Tuija Arina-Sundelin, Kaukokaipuu. Etsaus, akvatinta. 2019.

Tuija Arina-Sundelinin töissä totta ja tarua -teema on konkreettisesti esillä, maisemallisina todellisuuskuvina ja sadunomaisina kissa-aiheina. Maisema-aiheissaan taiteilija on kuvannut Merenkurkun saaristoa eri vuodenaikoina, käyttäen monelta laatalta vedostusta vuodenaikojen värien ja tunnelmien tavoittamiseen.

Taruaiheissa on vähän tottakin, tyttären kissa edustaa sitä todellisuutta näissä kuvituksen omaisissa teoksissa. Toisessa tutkitaan jännittyneenä meren yllätyksiä ja toisella tuijotellaan haaveillen taivaalle. Kolmas tämän sarjan teoksista teidän pitääkin tulla katsomaan paikan päälle, samoin kuin moni muu teos, mitä en tässä esitellyt.

Totta ja tarua on esillä vielä kuluvalla viikolla ja Runonkulman Galleria on avoinna keskiviikkona klo 16-19 ja lauantaina klo 11-15. Tervetuloa ihastumaan taidegrafiikan maailmoihin!