Alchemilla

Poimulehden, Alchemilla Vulgariksen muoto on kiehtonut turkulaista taidegraafikkoa Tarja-Liisa Saloa. Hänen Alchemilla-näyttelynsä Runonkulman Galleriassa koostuukin melkein pelkästään poimulehtiaiheisista teoksista. Vasta teoksia tehtyään taiteilija perehtyi tarkemmin moniin poimulehteä koskeviin uskomuksiin ja kyseessä onkin monin tavoin vetoava kasvi. 

Poimulehti on liitetty naisellisuuteen, hyvinvointiin ja kauneuteen ja sen voimiin luotettiin kuin nuoruudenlähteeseen. Vanhan kansan uskomusten mukaan poimulehti on naisia voimaannuttava yrtti. Poimulehden keskelle kertyvää kastepisaraa on pidetty elämän eliksiirinä, ja keskiajalla alkemistit uskoivat jopa, että tuo lehden kastepisara on kullan maaginen ainesosa. Ehkä Tarja-Liisa Salon alla oleva teos Alchemilla XI, Kultainen ympyrä, onkin saanut lähtökohtansa siitä uskomuksesta?

Tarja-Liisa Salo, Alchemilla IX, Kultainen ympyrä. Monotypia, 2020.

Yksityiskohta Kultainen ympyrä -teoksesta.

Tarja-Liisa Salo, Verkko. Sekatekniikka, 2020.

Kastepisaroita löytyy myös sekatekniikalla toteutetusta teoksesta Verkko. Näyttelyssä on tosiaan vain kaksi teosta, mitkä aiheeltaan ja tekniikaltaan poikkeavat yhtenäisestä poimulehtiteemasta. Nämä teokset ovat tummia, olematta kuitenkaan synkkiä. Metsäistä teemaa ja luonnon herkkyyttä löytyy niistäkin. Alla olevan kuvan teos sai erään nuoren näyttelyvieraan haltioitumaan juuri metsäisyyden vuoksi. Hän viivähti teoksen äärellä rauhassa ja kertoi sitten aiheen ja värien vievän hänet kuin sisälle metsän tunnelmaan, "juuri tuollaista metsässä on".

Tarja-Liisa Salo, Alchemilla XI, Heinikko. Monotypia, 2020.

Tarja-Liisa Salo, Alchemilla IV. Monotypia, 2020.

Tarja-Liisa Salo, Alchemilla XII. Monotypia, 2020.

Gelatiinilaatta on taiteilijalle uusi materiaalilöytö monotypiatekniikkaan. Hän tekee laatat itse, jäähdyttäen gelatiiniseoksen haluamaansa laattakokoon pohjaksi monotypialle. Väreinä hän käyttää akryylivärejä ja materiaalina mm. kuivattuja kasveja. Yläpuolella olevissa teoskuvissa näkyy erityisen hyvin värien kerroksittaisuus ja yksityiskohtien kauneus. Tekniikka kopioi lehtien ruoteet ja muut yksityiskohdat uskomattoman tarkasti ja hienosti ja päällekkiset vedostuskerrat rikastuttavat värimaailmaa.

Tarja-Liisa Salo, Alchemilla XIII, Roosa ja Alchemilla VIII, Sininen oksa. Monotypia, 2020.

Pieni palanen Tarja-Liisa Salon monotypiavedosta Alchemilla V.

Tarja-Liisa Salo, Alchemilla X, Kaislikko. Monotypia, 2020.

Yläpuolella olevassa Kaislikko-aiheessa on mielestäni upealla tavalla tuotu aiheeseen rytmiä. Sommittelu on tasapainoinen ja silti eläväinen. Myös värit miellyttävät minua, silmä lepää tässä. 

Alchemilla-näyttelyn pääset näkemään vielä kuluvan viikon aikana, 24.10. asti. Runonkulman Galleria on avoinna keskiviikkona klo 16-19 ja lauantaina klo 11-15. Kannattaa poiketa! 

Totta ja tarua

Runonkulman Galleriassa on 5.10. asti esillä Vaasan Taidegraafikoiden aktiivijäsenten näyttely Totta ja tarua. Näyttelyssä on mukana teoksia seitsemältä taiteilijalta, joten kokonaisuus onkin monipuolinen kooste erilaisista taidegrafiikan tekniikoista ja tyyleistä. Etsaus, akvatinta ja kuivaneula -tekniikat ovat useimmissa teoksissa käytössä, mutta mukana on myös serigrafiaa, monotypiaa, copyprintiä ja sekatekniikkaa. Toki lähes kaikissa esillä olevissa vedoksissa on käytetty useampia taidegrafiikan tekniikoita, mutta sekatekniikalla tässä tarkoitetaan monotypian ja akvarellin yhdistelmää, jota Paula Nygård on käyttänyt osassa vedoksistaan.

Paula Nygård, Turva. Monotypia, 2019.

Paula Nygård, Talvi. Sekatekniikka, 2019.

Paula Nygård, Odotus. Monotypia, 2019.

Paula Nygård on kertonut pohtivansa taiteessaan ihmistä osana luonnon kokonaisuutta. Tässä näyttelyssä häneltä on mukana kuusi vedosta, teemoina vuodenaikoja ja tunnetiloja ja juuri tuo luonnon ja ihmisen yhteys on vahvasti esillä kuva-aiheissa.

Salme Sirkola, Pöllö 4, Pöllö 3 ja Pöllö 2. Etsaus-akvatinta. 2019.

Salme Sirkola on tuonut näyttelyyn neljä pöllön muotokuvaa. Puhun muotokuvista, koska pöllöt ovat teoksissa niin omina persooninaan, kuin poseeraamassa katsojille. Salme Sirkola tekee tavallisesti litografiateoksia, aiheinaan ihmisen kasvot. Tähän näyttelyyn hän innostui nyt tekemään etsausta ja akvatintaa, "ei pöllömpää" -teemalla. 

Maija Minni, Juuriltaan. Etsaus, akvatinta, kuivaneula, 2019.

Maija Minni pohtii taiteessaan elämän murrostilanteita. Hän on kuvannut luonnonnäkymiä, joissa myrskyn jäljiltä maisema on muuttunut pysyvästi, muuntuakseen jostain syystä ehkä myöhemmin taas uudelleen. Kuva-aiheidensa kautta Maija Minni johdattelee pohtimaan elämän myrskyjä ja niiden merkityksiä. 

 

Yläpuolella on Maija Minnin teos Elämänkaari ja kuva myös teoksen yksityiskohdasta, jotta etsauspinta ja värien ja valöörien vaihtelu tulisi selvemmin esille. Pinta kun on hyvin herkää ja mielestäni edellyttää tarkastelua myös lähempää. Teos on tältä vuodelta ja kuivaneulan, etsauksen ja akvatintan yhdistelmää kahdelta laatalta vedostettuna.

Natalia Haimi, Kaikuu. Serigrafia, 2019.

Natalia Haimi, Kiireetöntä. Serigrafia, 2019.

Natalia Haimin teokset ovat äkkiseltään katsottuna leikkisiä. Aiheet, muodot ja väritkin ovat iloisen pelkistetysti toteutettuja pintojen yhdistelmiä. Teoksia tarkemmin tarkastellessa niistä löytyy myös paljon sisällöllistä sanomaa, ja aiheet saavat ainakin minut toisaalta jopa surumieliseksi, niissä on jotain voimakkaasti menneeseen aikaan viittaavaa ja kaihoisaa.

Ann-Sofi Kattilakoski, Langalla I. Etsaus, akvatinta, copyprint, 2019.

Ann-Sofi Kattilakoski, Tekstiviesti. Etsaus, akvatinta, copyprint, 2019.

Ann-Sofi Kattilakoski, Me kaksi. Etsaus, akvatinta, copyprint, 2019.

Ann-Sofi Kattilakoski pohtii teoksissaan kohtaamista ja vuorovaikutusta, viestintää. Yhdessäkään hänen näyttelyteoksistaan ei ole ihmistä, mutta kaikki ne kertovat ihmisten välisestä kommunikoinnista. Väillä yhteys toimii, välillä katkeaa, välillä ihmissuhteissa olevat erilaiset odotukset aiheuttavat yhteyskatkoksia. Teokset ovat syvällisiä, mutta niissä on sopiva määrä myös huumoria ja monisisältöisinä katsojalle annetaan mahdollisuus myös oivalluksiin.

Maire Kesseli, Kevään tuoksu. Monotypia, 2019.

Maire Kesseli, Akvaariokaverit. Monotypia, 2019.

Maire Kesselin teoksissa luonto kaikissa muodoissaan on keskeisenä teemana ja hän ideoikin tavallisesti aiheitaan valokuvaamalla luonnossa kulkiessaan. Näyttelyn teoksista nousee esiin mielenkiintoinen pinnan käsittely. Itse kiinnitän koko ajan enemmän huomiota hänen teostensa värien käyttöön. Tarkastelkaa vaikka yläpuolella olevaa Akvaariokaverit-vedoksen värejä, mitä kaikkea tästä melkein yksivärisyydestä nouseekaan esille. Tummuusasteiden ja kylmän ja lämpimän värin vaihtelu on taitavaa ja tasapainoista ja teokseen tulee selvästi myös syvyyttä.

Tuija Arina-Sundelin, Kesä. Etsaus-akvatinta, 2019.

Tuija Arina-Sundelin, Talvi. Etsaus-akvatinta, 2019.

Tuija Arina-Sundelin, Etsaus, akvatinta. Vaarallisilla vesillä. 2019.

Tuija Arina-Sundelin, Kaukokaipuu. Etsaus, akvatinta. 2019.

Tuija Arina-Sundelinin töissä totta ja tarua -teema on konkreettisesti esillä, maisemallisina todellisuuskuvina ja sadunomaisina kissa-aiheina. Maisema-aiheissaan taiteilija on kuvannut Merenkurkun saaristoa eri vuodenaikoina, käyttäen monelta laatalta vedostusta vuodenaikojen värien ja tunnelmien tavoittamiseen.

Taruaiheissa on vähän tottakin, tyttären kissa edustaa sitä todellisuutta näissä kuvituksen omaisissa teoksissa. Toisessa tutkitaan jännittyneenä meren yllätyksiä ja toisella tuijotellaan haaveillen taivaalle. Kolmas tämän sarjan teoksista teidän pitääkin tulla katsomaan paikan päälle, samoin kuin moni muu teos, mitä en tässä esitellyt.

Totta ja tarua on esillä vielä kuluvalla viikolla ja Runonkulman Galleria on avoinna keskiviikkona klo 16-19 ja lauantaina klo 11-15. Tervetuloa ihastumaan taidegrafiikan maailmoihin!