Merkityksiä elämässä

Merkityksiä elämässä on turkulaisen Kaija Ikäheimon värikylläisiä, lähes pelkästään abstrakteja maalauksia sisältävä näyttely. Maalaukset käsittelevätkin abstrakteja asioita, juuri sellaisia näkymättömiä asioita, kokemuksia ja tunnetiloja, joita olisi vaikea esittäviksi kuviksi tyhjentävästi tehdäkään. Alla olevasta maalauksesta taiteilija on itse kirjoittanut: "Elämä, ihmiset, ystävyydet ja rakkaus koskettavat, hajottavat ja kokoavat. Ne jättävät jälkiä, joita kannamme mukanamme ja saavat suunnan muuttumaan." 

Kaija Ikäheimo, Elämä on. Pigmentti, akryyli, öljy, kynsilakka, venelakka kankaalle, 2019.

Kaija Ikäheimo, Toivoa on. Pigmentti, akryyli, öljy, lakka kankaalle, 2019.

Kaija Ikäheimo, Muistan. Pigmentti, akryyli, öljy, lakka kankaalle, 2019.

"Jäämme aika-ajoin katsomaan taaksepäin menneeseen. Näemme koko elämämme. Jokin tapahtuma tai henkilö alkaa kimmeltää kauniina ja houkuttelevana - kaivattuna."

Yksityiskohta Kaija Ikäheimon maalauksesta Muistan. 

Esittävyyttäkin näyttelyn teoksissa on. Siitä hyvänä esimerkkinä alla olevan kuvan teos Ilo. Tämäkin kuva-aihe on ollut yllättävän monitulkinnallinen ja teema eri tavoin nähty. Yhteistä kaikille kokemuksille on ollut se, että teos välittää oivaltavalla tavalla ilon tunnetta. Teoksen tekniikankin lähempi tarkastelu saa hymyn nousemaan kasvoille, musta ääriviiva on "pursotettu" maalauspohjan pintaan ja se on paikoin aivan kolmiulotteinen. 

Kaija Ikäheimo, Ilo. Akryyli kankaalle, 2019.

Näyttelyn teosten tekniikkakuvaukset ovat muutenkin mielenkiintoisia, monissa mainitaan tutumpien akryylivärien lisäksi mm. kynsilakka. Ikäheimo maalaa pigmenteillä, mitkä hän kiinnittää akryylimediumilla, venelakalla tai jopa sokeripitoisella Coca-Colalla. Tämän pinnan päälle hän käyttää akryylivärejä, usein myös hilettä ja sitä jo mainittua kynsilakkaa värikkäinä pisteinä. Kynsilakka tulee parhaiten tai ainakin värikkäimpänä esille alla olevassa maalauksessa Lumous.

Kaija Ikäheimo, Lumous. Akryyli, kynsilakka kankaalle, 2021.

Maalauksissa Lumous ja Katseet on myös kannanottoa, jonkinlaisten omien kuplien sisällä me elämme, tapahtuipa muualla mitä vaan. 

Kaija Ikäheimo, Katseet. Akryyli, pigmentti kankaalle, 2021.

Kaija Ikäheimo on ammatiltaan lääkäri ja tehnyt eläkkeelle asti töitä lastenpsykiatrina. Taidetta hän on opiskellut Taidekoulu Alfassa ja valmistunut taidemaalarin monimuotokoulutuksesta vuonna 2020. Runonkulman Galleriassa hänen teoksiaan on nähty jo vuonna 2018. Oman aktiivisen näyttelytoimintansa lisäksi hän toimii Galleria Caijan galleristina Turussa. Ikäheimo kertoo hakeneensa ammatti-identiteettiään jonkin aikaa, mutta nyt hän tiedostaa myös aikaisemman ammattinsa teemojen, psyykkisen hyvinvointiin ja psykiatriaan liittyvien asioiden yhdistyvän hänen taiteessaan. Taiteessa on mielen teemoja. Hiljaisuutta, meditaatiota. Huutoa ja voimaa.

Kaija Ikäheimo, Kultasade. Pigmentti, akryyli, öljy, lakka kankaalle, 2019.

Merkityksiä elämässä on tälle näyttelylle hyvin kuvaava nimi. Kultasade-maalauksessa on herkkyyttä, mitä varmasti lisää siihen liittyvä sisältö. Kaija Ikäheimo oli työtilanteessaan lääkärinä läsnä pienen tytön kuolinhetkellä ja tähän maalaukseen Ikäheimo on maalannut näkemänsä tytön ylle laskeutuneen kultasateen.

Kaija Ikäheimo, Elämiemme verkosto. Pigmentti, akryyli, öljy, lakka ja kiille kankaalle, 2019.

Näyttelyyn liittyy myös kirja, josta näyttelyvieraat voivat halutessaan lukea taiteilijan omia ajatuksia maalauksistaan. Sen kirjan tekstejä olen minäkin tähän postaukseen lainannut. Runonkulman Galleria on avoinna keskiviikkoisin klo 16-19 ja lauantaisin klo 11-15 ja tämän näyttelyn viimeisenä päivänä 26.11, poikkeuksellisesti siis sunnuntaina, myös klo 11-15. Tulethan käymään!

Sininen on sitruunaa kirpeämpi

Sininen on sitruunaa kirpeämpi -näyttelyn maalauksissa pyrin tietoisesti siirtymään esittävistä aiheista abstraktiin. Itselleni teoksista nousee vielä helposti teema esiin ja toki niiden nimet antavat suuntaa aiheiden tulkinnalle. Silti toivon, että maalauksistani välittyisi enemmän tunnelma ja värien voima, kuin itse aihe. 

Alla oleva teos, jonka mukaan näyttely on nimetty, oli lähtökohta koko näyttelyn rakentumiselle. Maalasin ohuen pohjamaalauksen akryyliväreillä jo viime vuoden heinäkuussa ja siitä asti läpi talven ajattelin usein näitä itseäni kovin kiehtoneita värisävyjä. Ne olivat minulle uusia, keltaista en ole näin voimakkaasti käyttänyt ja muutenkin värien yhdistelmä oli itselleni poikkeuksellinen, samalla todella inspiroiva. Maaliskuussa aloin työstää maalausta valmiiksi, nyt öljyvärein. 

Mervi Levanen, Sininen on sitruunaa kirpeämpi. Öljymaalaus, 2021.

Sininen on sitruunaa kirpeämpi -maalauksen lähtökohta on kesäisessä valokuvassa, jossa on pieni syväterävyys. Taustan alue kuvassa on värien ja valojen laikuttamaa ja tähän värien vaihteluun ja epätarkkuuteen maalauksessa tartuin. Muotojen pelkistäminen kulmikkaiksi poisti aiheen esittävyyttä sopivasti ja sama kuusikulmioiden ja viisikulmioiden toisto jatkui muihin näyttelyn maalauksiin. 

Mervi Levanen, Puut kantavat valoa. Öljymaalaus, 2021

Puut kantavat valoa -maalauksen aihe on ollut näyttely-yleisölle selkeä jo ennen teoksen nimen kuulemista. Siinä on ihastuttanut näkymän tuttuus ja toisaalta se, että sen voi nähdä kummasta suunnasta haluaa. Tätä teosta maalatessani hullaannuin tosissani noihin viisi- ja kuusikumioihin ja vähän enemmänkin kulmikkuuksia tuli mukaan. Tilallisuus, päällekkäisyys ja värien kontrastisuus toimivat mielestäni hienosti. 

Mervi Levanen, Ja muualla tuuli soi. Öljymaalaus, 2021

Ja muualla tuuli soi -teos toteuttaa selkeämpää järjestystä. Tekeillä oli samaan aikaan monta maalausta ja tätä ennen muotojen sommittelu oli suunnittelematonta ja sattumanvaraista. Teen tavallisesti hyvin pikkutarkkaa maalausjälkeä ja tämän maalauksen kanssa oli riski, että sorrun liikaan tarkkuuteen sommittelun suunnittelussa. Korjauksia tein, väreissä ja muotojen kokoeroissa, mutta yllättävän nopeasti ne loksahtivat kohdalleen. Tunnelma on mielestäni samalla tyyni ja odottava, jotain voi yhtäkkiä tapahtua. Nimi "Ja muualla tuuli soi" voi antaa viitteitä rauhallisesta, pysähtyneestä ja levollisesta hetkestä. Toisaalta nimi on myös hyvin surumielinen. Kaikki näyttelyn teosten nimet ovat poimintoja runoista ja lainattujen sanojen avulla olen pyrkinyt nostamaan esiin tavoittelemaani tunnelmaa. 

Mervi Levanen, Milloin oli kesä kauniimpi kuin nyt? Öljymaalaus, 2021.

Tähän maalaukseen ei ehkä ole mitään lisättävää. Minulle se edustaa keskikesää parhaimmillaan.

Mervi Levanen, Kaiken voi nähdä yhdestä ikkunasta. Öljymaalaus, 2021.

Mervi Levanen, Ei yksikään toisensa kaltainen. Öljymaalaus, 2021.

Tein näyttelyyn mukaan myös muutamia pieniä vanerilevylle maalattuja aiheita. Ajatus oli ensin tehdä hyvin vapaata väripintamaalausta, mutta kulmikkaat muodot tulivat nopeasti mukaan. Kaikessa yksinkertaisuudessaan nämä ovat eräänlaisia väritutkielmia ja voitte uskoa, että monia epäonnistuneita tutkielmia jäi näyttelyn ulkopuolelle. Yllätyin itse siitä, miten hyvin nämä pienet aiheet sopivat näyttelyn kokonaisuuteen ja miten monitulkinnallisiksi ne ovat osoittautuneet. 

Mervi Levanen, Helle kerää viimeisen hehkunsa ennen syksyä. Öljymaalaus, 2021.

Mervi Levanen, Ui metsiin veden väri. Öljymaalaus, 2021.

Nämä kaksi viimeistä maalausta ovat myös näyttelyyn viimeisinä valmistuneet teokset. Niissä varmasti näkyy kesän taittuminen vähitellen kohti syksyä ja nämä värit alkavat olla taas sitä minun omaa värimaailmaani. 

Mielestäni näyttelyni on nyt todella sellainen, mistä voi ammentaa valovoimaa talven varalle. Mukana on tosiaan minulle poikkeuksellisia sävyjä, ja koen saaneeni niistä itsekin jotain erityistä irti jo maalausvaiheessa. Näyttely on ollut esillä Runonkulman Galleriassa jo neljän viikon ajan ja yhä nautin teosteni keskelle menemisestä. Toivottavasti sinäkin saat voimaannuttavia kokemuksia, kun tulet käymään! Teokset ovat esillä vielä kuluvan viikon, 25.9. asti ja galleria on avoinna ke 16-19, pe 12-17 ja la 11-15. 

Näinkö näin?

Elokuun näyttelystä Runonkulman Gallerialla olen erityisen ylpeä. Entinen kuvataiteen opettajani, uusikaupunkilainen kuvataiteilija Valto Vaalikivi on tuonut näyttävän kokoelman uusimpia teoksiaan esille galleriaan. Näyttelyn nimenä on Näinkö Näin?

Vaalikivi yhdistää taiteessaan kaaoksen ja järjestyksen. Muotokieli on selkeää, pelkistettyä, lähes abstraktia. Esittävyyttä teoksissa kuitenkin on, ja kuten taiteilija itsekin kertoo, teosten visuaaliset elementit löytyvät luonnosta tai rakennusten muodoista, arkkitehtuurista tai muotoilusta.

  

Valto Vaalikivi, teokset "Valmistautuminen tulevaan kohtaamiseen" ja "Ensisilmäyksellä näytti toiselta". Molemmat teokset kankaalle maalattuja öljymaalauksia vuodelta 2014.

Valto Vaalikivi "Kaipaus vuorelle, näköalapaikalle". Öljy kankaalle, 2014.

Valto Vaalikivi: Kohteesta vain vähäinen osa. Öljy kankaalle, 2016.

Vaalikiven teoksista löytyy keskeisiä taiteessa käytettäviä kuvailmaisun keinoja. Hän nostaa esiin tietyn värikontrastin tai sommitteluun liittyvän ratkaisun ja näin kuvataiteen opettajan näkökulmasta katsottuna teoksista löytyykin kovin paljon tuttua, selkeää ja ymmärrettävää. Yllättävää on niiden sisältö. Äkkiseltään katsottuna moni näistä lähes abstrakteista teoksista ei kerrokaan mitään. Usein teoksen nimi avaa sisältöä. Tässä näyttelyssä nimet antavat kyllä suuntaa ajatuksille, mutta eivät alleviivaten kerro, mitä tulee nähdä tai kokea. Taiteilija korostaakin teoksen kokemisen merkitystä. Ihmisten tulisi pyrkiä ymmärtämään taidetta, mutta ei välttämättä siten, miten taiteilija on tarkoittanut vaan omasta kokemuksestaan käsin. Jokaisen oma elämänkokemus ja meneillään oleva elämäntilanne antaa suunnan taiteen sisällölliselle kokemiselle ja tulkinnalle.

Minulle näiden teosten sisältöä on niiden ajattomuus. Teosten aiheet eivät sido ajatuksia mihinkään kovin konkreettiseen, ei aikaan, paikkaan eikä väitteeseen tai mielipiteeseen. Teosten äärellä on hyvä ja levollinen olla. Ne vievät pois arjesta, antavat toisaalta lepopaikan, mutta toimivat samalla herättelijöinä, inspiraationa jopa. 

Valto Vaalikivi: Jäljelle jäänyt vain vähän jälkiä. Öljy, kangas levyllä, 2016.

Valto Vaalikivi: Hän suunnisti aukion poikki kohti kanaalia. Öljy, kangas, 2016.

Valto Vaalikivi, teokset "Ilmaisevat jossain määrin", "Koettu aika" ja "Julkisivun näyttäminen",
kaikki vuodelta 2016.

Valto Vaalikivi: Laguunin rannalla - retkemme vaihtelevia yksityiskohtia. Puurakenne, öljy, kangas. 2015.

Näyttelyssä on mukana myös pienempiä puulevylle tehtyjä maalauksia...

...ja sarja puureliefejä.

Valto Vaalikivi korostaa usein taiteen merkitystä elämää rikastuttavana. Taiteilija voi teoksensa sisällöllä asettaa kysymyksiä ja tarjota mahdollisuuksia ja vaihtoehtoja erilaiseen kokemiseen ja ymmärtämiseen arjenkin keskellä. Taide haastaa etsimään ymmärrystä ja kokemaan virkistystä.

Valto Vaalikivi: Pitkän välimatkan päästä näkee välttämättömät totuudet. Öljy, kangas levyllä, 2106.

Näinkö Näin? -näyttely on avoinna kuluvalla viikolla vielä keskiviikkona klo 16-19 ja lauantaina klo 11-15. Lauantaina 27.8. puoli kolmen aikoihin voit tavata Valto Vaalikiven Runonkulman Galleriassa, Ylinenkatu 38B, Uusikaupunki.

Kiliseviä kuvia

Lokakuussa Runonkulman Gallerian seinillä kilisee. Akryyliväreillä tehtyjen maalausten värisävyt ja muodot vaihtelevat, tunnelma on leikkisä ja iloinen. Hannele Pussinen toi teoksiaan esille Uuteenkaupunkiin Kajaanista asti.

Näyttelyn teokset on rakennettu abstraktiutta ajatellen, mutta ne ovat silti hyvin esittäviä. Teokset on myös nimetty aiheensa mukaan siten, että katsojalle viimeistään nimen luettuaan avautuu, mitä teos kuvaa. Galleriavieraat sentään malttavat tehdä omia tulkintojaan myös, tänäänkin galleriavieras katsoi ensin teokset ja sitten vasta nimet, ja löysi elefantin hahmon teoksesta Limsakone. Löydätkö sinä, alla olevassa kuvassa vasemmalla, vai löytyykö sieltä vielä ihan jotain muuta?

Limsakone ja Mehumaija ovat näyttelyn kuluessa tulleet minun suosikeikseni. Niissä on paljon yksityiskohtia ja silti hyvä tasapaino. Yleensä tuollainen Limsakoneen tapainen voimakkaiden ja puhtaiden värien yhdistäminen ei ole itseäni kiehtonut, mutta tässä toimii jotenkin erityisesti ja miellyttää. Mehumaijassa taas on juuri ne "mun värit".

Näyttelyn teosten mukaisesti myös avajaistarjoilu oli värikästä.
Taustalla makeat teokset "Limsakone" ja "Mehumaija", vuodelta 2015.

Hannele Pussisen teokset Puu, Hedelmäpuita, Syksy, Luolapuu ja Huuto. Muut vuodelta 2014, Syksy vuodelta 2015.

Hannele Pussinen, teokset Mitokondrio, Silta ja Luminen rinne. Akryylimaalauksia vuodelta 2015.

Hannele Pussinen, Seuraaja, 2014 ja Naiskone, 2015.

Hannele Pussinen, Iso sokea mies ja Aurinkolaiva vuodelta 2013 sekä Siipiä ja Elämää avaruudessa vuodelta 2015.

Tässä postauksessa on paljon teoskuvia, mutta ei sittenkään kaikki. Vielä on nähtävää, ja tietenkin muutenkin teokset pitää oikeasti nähdä ja kokea, eikä vain kuvissa katsella. Nyt siis liikkeelle ja Runonkulman Galleriaan! Avoinna ollaan myös tänään sunnuntaina kolmeen asti, ja ke klo 16-19. Näyttelyn viimeisenä päivänä, lauantaina 24.10. täällä galleriassa ja Pikkukylän Puodilla onkin Hetki ennen talviaikaa -tapahtuma, ja pidennetty aukiolo klo 10-16, tervetuloa silloinkin.

Maalauksissa kasvun voimaa

Elisa Haapasalo on pitänyt meillä Runonkulman Galleriassa näyttelyn myös tasan vuosi sitten, silloin esillä oli "Värien leikkiä". Melko pian tuon näyttelyn jälkeen hän varasi uuden ajan nyt esillä olevalle kuvataiteilijan opintojensa "Kasvun voima" -lopputyönäyttelylle. Olemme olleet yhteydessä vuoden aikana monet kerrat, ja olen saanut vähäsen seurata kuvien ja viestien välityksellä Elisan taideopintojen etenemistä ja lopputyön aiheen kehittymistä. Pidin jo siitä aikaisemmasta näyttelystä, ja Elisan tavasta tehdä, mutta on hänen ilmaisunsa saanut vuoden aikana valtavasti enemmän voimaa ja rohkeutta, ja sitä väriäkin lisää. Itse hän on kertonut näyttelyn nimen liittyvän konkreettisen kasvun, ihmisten ja kasvien synnyn ja kasvun lisäksi omaan henkiseen kasvuun, ja siihen, millaisia asioita on kohdannut opiskelun ohessa.

Näyttely jakautuu teemoiltaan ja väreiltäänkin kahteen osaan. Lähtökohdaltaan abstrakteimmat teokset ovat sen enempiä taustatietoja tarvitsematta avautuneet monille näyttelyssä kävijöille solumaailmoina, ja niitä on jääty mielenkiinnolla tutkimaan.

Elisa Haapasalo. Teokset Yhteyksiä ja Solujen kasvuvoima -sarja.

Solujen leikkiä -teos on oma suosikkini, värit ovat loistavan vahvat ja voimaannuttavat. Myös erilaiset pinnat ja niiden päällekkäisyys on kiinnostavaa ja tehokasta. Ja vaikka teoksesta voi esittävyyttäkin löytää, itse en oikeastaan suostu näkemään sitä. Teoksen jatkuvalta vaikuttava liike, jonkinlainen virtaus, on mielestäni sen viehätys.

Elisa Haapasalo. Solujen leikkiä.

Näyttelyn toinen puolikas on selvästi esittävämpää, ja perhosen siivet, maisemallisuus ja luonto esiintyvät monessa teoksessa. Väreissä edelleen voimaa, ja sävyjä on paljon, jollain lailla vihreä silti korostuu tällä puolella tilaa.

Elisa Haapasalo. Siipien havinaa.

Elisa Haapasalo. Fairy Tale.

Lisää teoksia voit nähdä vielä 25.10. asti Runonkulman Galleriassa. Elisa on itse ollut jo kahtena sunnuntaina esittelemässä näyttelyään, ja on vielä huomenna. Näyttely on normaalisti avoinna ke klo 16-19 ja la klo 11-15, ja nyt siis vielä poikkeuksellisesti huomenna sunnuntaina 12.10. klo 11-15, kannattaa tulla kuuntelemaan taiteilijan ajatuksia teoksistaan.

Kasvun voimia tässäkin

Tänään maalattiin nuorten kanssa gallerian lattialla, Elisa Haapasalon Kasvun voimia -näyttelyteosten värimaailmojen äärellä. Töitä aloitettiin jo viime viikon tunneilla, maalaamalla vapaasti vetisellä peitevärillä suurelle paperille ihan mitä vaan abstraktia. Upeat värimaailmat kuivuessaan vähän sammuivat, ja tänään jatkettiinkin pintaa pullovalmisvärein, kuivapastellein ja vahaliiduin. Teemavaihtoehtoina oli maalata merenpohjaa, avaruutta tai mikrobimaailmaa.

Oppilaita oli maalaamassa 15, tässä kuvakoostetta työskentelystä, ja osa valmiista töistä.

    

 

   

Myös pari lisätyötä mukana. :)

Ja alla valmiita teoksia tunnin aiheista.

 

Vasta iltapäivällä, kun kolupäivän jälkeen menin hakemaan kuivuneita teoksia gallerian lattialta, tulin ajatelleeksi hienoa yhteyttä "Kasvun voima" -näyttelyn teemoissa ja tässä parin oppitunnin pituisessa intensiivisessä maalaustukiossa. Maalaamassa oli hieno joukko nuoria ihmisiä aikuisuuden kynnyksellä, täynnä kasvun voimaa, ja energiaa, ja tänään tuo energia siirtyi maalauksiin asti. Olen ylpeä heistä.