Moninaisia tuokioita

Kai Relantin "Moninaisia tuokioita" on kokonaisuus toinen toistaan komeampia ja värikkäämpiä muotokuvia. Teokset ovat ekspressiivisiä akryylimaalauksia, enimmäkseen kasvokuvia ja hyvin ilmeikkäitä sellaisia. Suuremmissa maalauksissa henkilöt on kuvattu vartalokuvina ja naiset poseeraavat niissä tyynen ja itsevarman oloisina. Näissä suuremmissa teoksissa myös henkilöiden ympärillä olevat dekoratiiviset huonetilat yksityiskohtineen ovat olennaisia ja lisäävät aiheisiin tarinallisuutta.

Kai Relanti, Efva. Akryylimaalaus, 2022

Kai Relanti, Nainen ja vaaleanpunainen kissa. Akryylimaalaus, 2022.

Kai Relanti, Olga. Akryylimaalaus, 2022.

Aiheiden värikkyys ja runsas koristeellisuus on ihailtavasti hallittua. Teoksissa on tiettyjä "vinoumia" ja perspektiivisistä vääristymää ja pintojen jopa ylitäyteläisestä koristelua. Siitä huolimatta tai ehkä juuri siitä johtuen ne ovat ihmeellisen tasapainoisia ja keskeinen aihe nousee esille tyynenä ja rauhallisena. 

Teosten tyylissä ja väreissä on vaikutteita modernismin ajan kuvataiteesta, monet ovat näyttelyyn tullessaan maininneet jonkun tietyn modernismin taiteilijan, useimmiten Matissen taiteen. Kai Relanti itse on maininnut mm. van Goghin taiteen esikuvanaan. Aiheitaan taiteilija löytää esimerkiksi elokuvista, jokin tilanne tai henkilö saattaa jäädä hänen mieleensä ja päätyä maalauksen aiheeksi. Näin kävi myös maalauksen Anette kohdalla. Katsottuaan elokuvan Final Portrait Relanti maalasi taiteilija Giacomettin vaimon Anetten muotokuvan. 

Kai Relanti, Anette. Akryylimaalaus, 2022.

Kai Relanti, Helka. Akryylimaalaus, 2021.

Kai Relanti, Kahvilassa koiran kanssa. Akryylimaalaus, 2022.

Maalauksissa on vetovoimaa, näyttely-yleisö on tullut mielenkiinnolla katsomaan nähtyään kuvia lehdissä tai somessa. Vaikutelma paikan päälläkin on ollut positiivinen. Teoksissa on paljon tarkasteltavaa ja tietyt yksityiskohdat, kuten naisten korut, lakatut kynnet, laukut yms. ovat jollain lailla hyvin merkityksellisiä henkilökuvien lisänä ja luovat henkilöiden ympärille erilaisia tarinoita tulkittavaksi ja pohdittavaksi. Muotokuvissa on myös jotain hyvin samaistuttavaa. Moni on löytänyt itsensä teosten henkilökuvista. Voi olla, että niiden itsevarma olemus ja etenkin istumassa olevien naisten rento oleminen kiehtoo.

Kai Relanti, Simone. Akryylimaalaus, 2022.

Kai Relanti, Sisko ja sen veli. Akryylimaalaus, 2022.

Kai Relanti on itseoppinut taiteilija Vehmaalta ja hän on tehnyt taidetta jo yli 30 vuotta. Uusimpiin maalauksiin, tänä vuonna maalattuihin, on alkanut tulla jotain uudenlaista. Värit ovat enemmän murrettuja, maanläheisiä sävyjä ja aiheen käsittely selvästi pelkistetympää. Tämä näkyy mm. alla olevissa muotokuvissa.

Kai Relanti, Hugo. Akryylimaalaus, 2023.

Kai Relanti, Kaino mies. Akryylimaalaus, 2023.

Kai Relanti, Ujo mies. Akryylimaalaus, 2023.

Kai Relanti, Nuori nainen. Akryylimaalaus, 2023.

"Nuori nainen" edustaa myös tätä Kai Relantin uudempaa ja tässä maalauksessa myös vertauskuvallisempaa ilmaisutapaa. Itselleni teoksen tyyli tuo mieleen lasimaalauksen, ja voi siinä nähdä viitteitä ikonimaalaukseenkin.

Moninaisia tuokioita on esillä Runonkulman Galleriassa 23.9. asti, tervetuloa taiteen ja tarinoiden äärelle!

Minuun maalattua

Minuun maalattua -näyttely esittelee Maria Kajankin lämminhenkisiä, pysähdyttäviä öljymaalauksia. Teosten aiheina on tavallaan maalaukseen kätkeytyviä, profiilista kuvattuja naishahmoja ja suoraan katsojaan "katsovia", suljetuin silmin kuitenkin, mutta enemmän katseelle avoinna olevia muotokuvia. Naiset vaikuttavat olevan omiin ajatuksiinsa ja tunteisiinsa vaipuneita, herkkiä sekä voimakkaita henkilöhahmoja. 

Maria Kajanki, Kaikki kaunis mitä kannan mukanani. Öljymaalaus, 2022.

Maria Kajanki, Keskeneräisyyttä. Öljymaalaus, 2022. 

Maria Kajanki, Näillä harteilla (kannan kaiken). Öljymaalaus, 2022.

Maria Kajanki, Diiva. Öljymaalaus, 2022.

Teosten teema on antanut näyttely-yleisölle samaistumiskohteita. Moni on pohtinut erityisesti profiilista kuvattujen naisten ajatuksia ja tunnetiloja. Itse koen, että he haluavat olla rauhassa, he ovat omassa maailmassaan, hyvässä ympäristössä, hyvissä ajatuksissa. 

Alla oleva maalaus on näyttelyn nimiteos, Minuun maalattua. Erityisesti tässä teoksessa henkilö vaikuttaa melkein kuin kätkeytyvän teokseen vai onko se sittenkin niin, että hän syntyy, koostuu, muotoutuu kaikista noista väreistä, mitä elämä pitää sisällään?

Maria Kajanki, Minuun maalattua. Öljymaalaus, 2022.

Yksityiskohta Maria Kajankin teoksesta Minuun maalattua.

Näyttelyn maalauksiin on ihastuttu toisaalta myös värien ja mielenkiintoisen ja vapaan sivellinjäljen vuoksi. Tästä hyvinä esimerkkeinä yläpuolella oleva yksityiskohtakuva ja alla oleva Kultaisesta maasta kasvaneet. Se on väreissään monia kontrasteja sisältävä ja melkein pelkkää yksinkertaista sivellinjälkien toistoa oleva teos, jossa silti on kaikki hienosti tasapainossa. Se on muuten näyttelyn ainoa maalaus, missä ei ole henkilöä mukana. 

Maria Kajanki, Kultaisesta maasta kasvaneet. Öljymaalaus, 2022.

On hienoa olla mukana kuulemassa tarinoita, joita ihmiset taiteessa näkevät. Kultaisesta maasta kasvaneet -maalauksesta löytyi uudelle omistajalleen merkityksellinen, henkilökohtainen sisältö ja kahden eri maailman kontrastit. 

Maria Kajankin maalaukset Kultaisesta maasta kasvaneet, Haalistuneita muistoja ja Inkaliljat.

Maria Kajankin öljymaalaukset Värit minussa, Turkoosia, Arvoitus ja Vapaa.

Maria Kajankin tussimaalaukset Mielentiloja I ja
Mielentiloja II sekä hiili-akryylimaalaus Huulipunaa II.

Näyttelykokonaisuus on hyvin yhtenäinen ja harmoninen. Maalausten sävyt toimivat hienosti yhdessä, mutta kuten edellä olleet kuvakoosteet osoittavat, näyttelyssä on silti keskenään hyvin erilaisia teoksia.  Öljymaalauksista voimakkaasti poikkeavat mustavalkoiset teokset on sijoitettu galleriassa "kulman taakse" eli yllättämään katsoja, kun siirrytään sen yhden ovelta näkymättömissä olevan seinämän taakse. Tämä seinämä on tehnyt näyttelykokemukseen ihan oman lisänsä.

Maria Kajanki, Siivet. Öljymaalaus, 2021.

Maria Kajanki, Kruunattu. Öljymaalaus 2021.

Melkein kaikki näyttelyn teokset on kehystetty ja koska taiteilija on myös turkulaisen Kehys & Galleria Funkraamin yrittäjä, niin hän on luonnollisesti tehnyt myös nämä kehystykset itse. 

Maria Kajanki, Sain uudet siivet. Öljymaalaus, 2022.

Viimeisenä kuvana teos, jota olen kutsunut näyttelyn kuningattareksi. Se on näyttelyn kohahduttavin, liikuttavin ja pysähdyttävin teos. Maalaus on kooltaan suuri, noin 140 x 120 cm ja teoksen mittakaava tuo kuvan aiheen vielä jollain lailla lähemmäs katsojaa. Siihen voisi itsekin astua mukaan ja luulen, että moni sinne haluaisikin.

Maria Kajankin edellinen näyttely Runonkulman Galleriassa oli kesällä 2018 ja aloitin tämän tekstin kirjoittamisen lukemalla blogipostaukseni tuosta näyttelystä. Löysin monia yhteyksiä aikaisempaan, vaikka toki paljon muutostakin, ja oli kiusaus lähteä tässä vertailemaan teoksia keskenään. Nyt, kun olet nähnyt kuvissa tämän hetken teoksia, niin voit käydä kurkkaamassa: Maria Kajanki, Paljain jaloin

Jos taas haluat nähdä Minuun maalattua -näyttelyn livenä, alkaa olla jo vähän kiirus. Tämä ripustus on esillä 23.7. asti ja galleria on avoinna vielä to-pe klo 11-17 ja la klo 11-15. Toivottavasti ehdit, suosittelen!

Sininen hetki

Vielä ehdit Runonkulman Galleriaan katsomaan keramiikkataidetta. Huhtikuu on mennyt vauhdikkaasti ja Sininen hetki -näyttely on tosiaan esillä enää huomenna 27.4. klo 10-15, joten tervetuloa!

Näyttely koostuu seitsemästä luontoaiheisesta mekkoveistoksesta ja viidestä muotokuvapatsaasta. Kolme mekoista on viime vuodelta, muut veistokset ovat syntyneet tänä keväänä. Kolmiulotteisena muotona tekemäni mekot helmoineen ja pikkuhihoineen ovat kontrastisia ja samalla hyvin tasapainoisia. Käsittelen aihetta aluksi melko abstraktina muotona, kunnes siirryn reliefipintaan ja itse teeman käsittelyyn. Saven mahdollisuudet, sileän pinnan veistäminen ja vaihtelevien, pikkutarkkojen aiheiden käsittely veistoksen pintaan on minulle toistuvasti kiinnostava haaste.

Olen tehnyt veistoksia mekkoteemalla jo vuodesta 2011. Ne ovat olleet usein edestä katsottuna selkeälinjaisia ja ryhdikkäitäkin ja taustalla, selkäpuolella on jotain ihan muuta. Ajatuksena teoksissa on se, että meillä on elämässämme aina jotain, mitä muut eivät näe, selustalla on jotain kätkettyä. Toisaalta voimme vetää yllemme veistosten kaltaisia rooliasuja. Voimme pukeutua tiettyyn muistoon, tilanteeseen tai tunteeseen ja pysytellä siinä kiinni. Roolin ylläpitäminen voi olla taakka, mutta se voi myös muistuttaa omista arvoista ja auttaa pitämään kiinni niistä asioista, jotka itselle ovat tärkeitä.

   

Mervi Levanen, Sininen hetki. Keramiikkaa, 2019.

Yksityiskohta teoksesta Sininen hetki.

Näyttelyn nimi "Sininen hetki" liitetään tavallisesti talven hämärään, tiettyyn nopeasti ohimenevään hetkeen, jolloin ihminen havahtuu ympäristön mystisyyteen. Sama havahtuminen voi tapahtua pitkin vuotta, niitä hetkiä voi tulla vastaan usein, jos pysähtyy niiden äärelle. Tästä ajatuksesta olen näissä mekkoveistoksissa lähtenyt liikkeelle, tallentaen hetkiä ja kokemuksia asuiksi, joihin voi kuvitella pukeutuvansa ja joista voi saada voimaa.  

Mervi Levanen, Juurilta. Keramiikkaa 2019.

Mervi Levanen, Turvassa. Keramiikkaa 2019.

Yksityiskohta Juurilta -teoksesta.

Mekkojen teemat edustavat minulle kasvuympäristöäni ja sitä, miten se on muokannut minuuttani. Teoksissa on mukana lapsuuskokemuksiani, joita kuljetan mukanani. Vuosittain näkymät luonnossa muistuttavat minua näistä hetkistä, muistot muokkaantuvat uusien kokemusten myötä ja luovat uskoa jatkuvuuteen. Teoksissa on ajan kulkuun liittyvää haikeutta, enimmäkseen kuitenkin ajatusta siitä, että elämä kantaa.

Mervi Levanen, Hehku. Keramiikkaa, 2018.

Näyttelyyn ilmaantui myös jotain uutta, pieniä muotokuvia metsän väestä, Veden tyttö ja Kedon tyttö. Tätä väkeä tulee varmasti syntymään lisää.

 

Mervi Levanen, Metsän väkeä 2. Keramiikkaa, 2019.

Mervi Levanen, Kedon tyttö. Keramiikkaa, 2019.

Mervi Levanen, Veden tyttö. Keramiikkaa 2019.

Kasvotusten

Annette Juusela Kauttualta on tuonut Runonkulman Galleriaan vaikuttavan näyttelyn voimakkaita muotokuvia. Monesta teoksesta henkilö katsoo tarkkailevasti tai jopa avoimen uhmakkaasti näyttely-yleisöä. Taiteen katsoja onkin kuin tarkastelun kohteena. Katseet ovat niin intsensiivisiä, ettei niistä heti pääse edes irti, ja elävyyden vaikutelma on hätkähdyttävä. Kuitenkaan kyse ei ole yksityiskohtaisesta realismista vaan enemmän katseen intensiivisyyden vaikutuksesta. Osassa teoksista maalausten henkilöt on kuvattu profiilista tai puoliprofiilista, mutta koko näyttely kuitenkin keskittyy kasvoihin, kuten näyttelyn nimi - Kasvotusten jo kertookin.

Annette Juusela, Irtolainen I ja Irtolainen II, akryylimaalaukset vuodelta 2016.

Annette Juusela, Katoavaa, akryylimaalaus vuodelta 2018.

Annette Juusela, Kyllikki, akryylimaalaus, 2016.

Taiteilija Annette Juusela kertoo, että hänellä on teosten lähtökohtana ollut vanhoja valokuvia, mitkä ovat maalauksissa saaneet uuden muodon ja tunnelman. Taiteilija on tutkinut taiteessaan enemmän varjoja kuin valoja, ja teosten voimakas tunnelma syntyy hänen kokemuksistaan ja matkastaan taiteen äärellä ja elämässä yleensä.

Annette Juusela, Karkotettu I ja Karkotettu II, akryylimaalaukset vuodelta 2018.

Annette Juusela, Menetys, akryylimaalaus vuodelta 2017.

Annette Juusela, Varjosta valoon, akryylimaalaus vuodelta 2017.

Annette Juusela, Kylän tytär,  Naisen valta ja Sotilas I, akryylimaalaukset vuodelta 2016.

Maalausten väriskaala on musta-valko-ruskea, joissakin on lämmintä kullanhohtoa mukana. Tekniikkana on akryylimaalaus, jota taiteilija on tehostanut käsittelemällä maalauspohjan pintaan rouheutta ja paikoin jopa kolmiulotteisuuden tuntua. Näyttelyn muut teokset ovat vuosilta 2016-2018, mutta alla olevan kuvan teos Syvyydestä on vuodelta 2011.

 

Annette Juusela, Syvyydestä, akryylimaalaus vuodelta 2011.

Elokuu toi jälleen muutoksen Runonkulman Gallerian aukioloihin. Kohti syksyä mennään ja galleria onkin tästä lähtien avoinna keskiviikkoisin klo 16-19 ja lauantaisin klo 11-15. Aina voit kuitenkin ottaa yhteyttä ja mahdollisuuksien mukaan tulen paikalle, silloin kun toivot.