perjantai 12. elokuuta 2022

Kotiinpaluu

Raumalainen taidegraafikko Meri Pauniaho kuvaa Kotiinpaluu-näyttelynsä teoksissa mm. huonetiloja ja maisemassa olevia rakennuksia ja pihoja. Hän kertoo teosten paikkojen perustuvan hänen lapsuuden kokemuksiinsa ja muistojen synnyttämiin tunnelmiin. Huoneet ovat ihmisistä tyhjiä, mutta täynnä merkityksiä. Taiteilija kuvaa näkymiä myös kuin pieniksi kansatieteellisiksi tutkielmiksi monille tuttuine esineineen. 

Meri Pauniaho, Lux aeterna. Kohopaino pvc-levyltä,  2021.
Meri Pauniaho, Peräkamari. Kohopaino pvc-levyltä, 2018.
Meri Pauniaho, Lepopaikka. Kohopaino pvc-levyltä, 2022.

Yläpuolella oleva teos Lepopaikka on näyttelyn kuluessa osoittautunut itseäni eniten kiehtovaksi teokseksi. Teos on täynnä yksityiskohtia, erilaista viivajälkeä ja pintaa ja väreissäkin on voimakasta kontrastia, mutta silti työ on tasapainoinen ja levollinen, kuten nimikin kertoo. Monissa näyttelyn teoksissa on jotain, mikä antaa vaikutelman vanhasta rakennuksesta, kuten tässä nyt hirsiseinä ja himmeli ja samalla sisutuksessa on jotain 1960- tai 70-luvun henkeä. 

Huoneiden seinillä olevat taulut tuovat minulle mieleen postimerkit ja siksi varsinkin alla oleva teos Välitila voisi mielestäni olla myös nukkekotimainen miniatyyritila. Useammassa näyttelyn teoksessa on mukana Pauniaholle tuttuja pandoja. Hän kertoo niiden edustavan ihmisiä, ja ne tuovat aiheisiin mukaan myös elämää.
Meri Pauniaho, Välitila. Kohopaino pvc-levyltä, 2018.
Meri Pauniaho, Lemmikki. Kohopaino pvc-levyltä, 2018.

Meri Pauniaho, Mietteissä. Kohopaino pvc-levyltä, 2018.

Osa näyttelyn teoksista on selvästi pelkistetympiä, jopa abstrahoivaa kuvaustapaa. Teoksissa Mamman maa ja Keijon maa taiteilija kuvaa pihojen pohjapiirroksia, puutarhapalstoja. Sitä en tiedä, perustuvatko aiheet todelliseen pihaan vai muistikuviin, mutta sommitelmat ja väriyhdistelmät ovat mielenkiintoisia ja itse katsonkin näitä enemmän värisommitelmina kuin esittävinä aiheina.

Meri Pauniaho, Mamman maa. Kohopaino pvc-levyltä, 2022.
Meri Pauniaho, Keijon maa. Kohopaino pvc-levyltä, 2022.


Meri Pauniaho käyttää kohopainotekniikkaa, pvc-levyä ja yhden laatan tekniikkaa. Vedossarjat ovat melko pieniä, neljän, välillä kuitenkin seitsemänkin vedoksen sarjoja. Värikerroksia voi olla joskus jopa kymmenen. Vaihteleva ja pikkutarkka viivajälki eri pinnoilla on tunnusomaista Pauniahon taiteessa, tämä yhdistettynä värien käyttöön tuo teoksiin tekstiilimäisen vaikutelman. 
Meri Pauniaho, Pilvilinna. Kohopaino pvc-levyltä, 2022.

Meri Pauniaho, Autiomaa. Kohopaino pvc-levyltä, 2021.

Meri Pauniaho on paikalla Runonkulman Galleriassa lauantaina 13.8. klo 12-14, tule tapaamaan taiteilijaa, kuulemaan näyttelystä ja kohopainotekniikasta! Osoite on Ylinenkatu 38B, Uusikaupunki.

Näyttely on esillä ennakoitua pidempään, 28.8. asti ja galleria on avoinna ke 16-19 ja la 11-15.

perjantai 29. heinäkuuta 2022

Haku Runonkulman Gallerian joulukuun teemanäyttelyyn

Haku Runonkulman Gallerian teemanäyttelyyn

 

Runonkulman Galleriassa pidetään 

30.11.-22.12.2022 näyttely teemalla

RUNOLLISTA.

 

Voit hakea mukaan näyttelyyn 3-5:llä 

seinälle ripustettavalla tai 

kolmiulotteisella teoksella. 

Lähetä hakemuksesi 9.10. mennessä 

sähköpostitse osoitteeseen 

meku@pikkukylanpuoti.fi. 

Liitä mukaan hyvätasoiset kuvat 

teoksistasi, teosten nimet, tekniikat ja 

teosten koot sekä CV tai muu kuvaus 

taiteellisesta työstäsi.

 

Osallistumismaksu näyttelyyn 

hyväksytyille taiteilijoille on 

70 € (sis. alv 24%) ja se sisältää 

näyttelyn rakentamisen, 

sähköisen näyttelyesitteen, 

tilavuokran, näyttelyn valvonnan, 

mainontaa ja myyntityön.

Myyntiprovisio on 30% (sis. alv 24%) 

teosten myyntihinnasta. 

Galleria on avoinna näyttelyn aikana 

ke-to klo 16-19 ja la klo 11-15. 



 Yhteistyöterveisin, 

Mervi Levanen

Runonkulman Galleria

Ylinenkatu 38B

23500 Uusikaupunki

P. 0407084776

meku@pikkukylanpuoti.fi

https://www.facebook.com/RunonkulmanGalleria

https://www.instagram.com/runonkulmangalleria/

 

 

 

keskiviikko 20. heinäkuuta 2022

Minuun maalattua

Minuun maalattua -näyttely esittelee Maria Kajankin lämminhenkisiä, pysähdyttäviä öljymaalauksia. Teosten aiheina on tavallaan maalaukseen kätkeytyviä, profiilista kuvattuja naishahmoja ja suoraan katsojaan "katsovia", suljetuin silmin kuitenkin, mutta enemmän katseelle avoinna olevia muotokuvia. Naiset vaikuttavat olevan omiin ajatuksiinsa ja tunteisiinsa vaipuneita, herkkiä sekä voimakkaita henkilöhahmoja. 

Maria Kajanki, Kaikki kaunis mitä kannan mukanani. Öljymaalaus, 2022.
Maria Kajanki, Keskeneräisyyttä. Öljymaalaus, 2022. 
Maria Kajanki, Näillä harteilla (kannan kaiken). Öljymaalaus, 2022.
Maria Kajanki, Diiva. Öljymaalaus, 2022.
Teosten teema on antanut näyttely-yleisölle samaistumiskohteita. Moni on pohtinut erityisesti profiilista kuvattujen naisten ajatuksia ja tunnetiloja. Itse koen, että he haluavat olla rauhassa, he ovat omassa maailmassaan, hyvässä ympäristössä, hyvissä ajatuksissa. 

Alla oleva maalaus on näyttelyn nimiteos, Minuun maalattua. Erityisesti tässä teoksessa henkilö vaikuttaa melkein kuin kätkeytyvän teokseen vai onko se sittenkin niin, että hän syntyy, koostuu, muotoutuu kaikista noista väreistä, mitä elämä pitää sisällään?

Maria Kajanki, Minuun maalattua. Öljymaalaus, 2022.
Yksityiskohta Maria Kajankin teoksesta Minuun maalattua.

Näyttelyn maalauksiin on ihastuttu toisaalta myös värien ja mielenkiintoisen ja vapaan sivellinjäljen vuoksi. Tästä hyvinä esimerkkeinä yläpuolella oleva yksityiskohtakuva ja alla oleva Kultaisesta maasta kasvaneet. Se on väreissään monia kontrasteja sisältävä ja melkein pelkkää yksinkertaista sivellinjälkien toistoa oleva teos, jossa silti on kaikki hienosti tasapainossa. Se on muuten näyttelyn ainoa maalaus, missä ei ole henkilöä mukana. 

Maria Kajanki, Kultaisesta maasta kasvaneet. Öljymaalaus, 2022.
On hienoa olla mukana kuulemassa tarinoita, joita ihmiset taiteessa näkevät. Kultaisesta maasta kasvaneet -maalauksesta löytyi uudelle omistajalleen merkityksellinen, henkilökohtainen sisältö ja kahden eri maailman kontrastit. 

Maria Kajankin maalaukset Kultaisesta maasta kasvaneet, Haalistuneita muistoja ja Inkaliljat.

Maria Kajankin öljymaalaukset Värit minussa, Turkoosia, Arvoitus ja Vapaa.

Maria Kajankin tussimaalaukset Mielentiloja I ja
Mielentiloja II sekä hiili-akryylimaalaus Huulipunaa II.

Näyttelykokonaisuus on hyvin yhtenäinen ja harmoninen. Maalausten sävyt toimivat hienosti yhdessä, mutta kuten edellä olleet kuvakoosteet osoittavat, näyttelyssä on silti keskenään hyvin erilaisia teoksia.  Öljymaalauksista voimakkaasti poikkeavat mustavalkoiset teokset on sijoitettu galleriassa "kulman taakse" eli yllättämään katsoja, kun siirrytään sen yhden ovelta näkymättömissä olevan seinämän taakse. Tämä seinämä on tehnyt näyttelykokemukseen ihan oman lisänsä.

Maria Kajanki, Siivet. Öljymaalaus, 2021.
Maria Kajanki, Kruunattu. Öljymaalaus 2021.

Melkein kaikki näyttelyn teokset on kehystetty ja koska taiteilija on myös turkulaisen Kehys & Galleria Funkraamin yrittäjä, niin hän on luonnollisesti tehnyt myös nämä kehystykset itse. 

Maria Kajanki, Sain uudet siivet. Öljymaalaus, 2022.

Viimeisenä kuvana teos, jota olen kutsunut näyttelyn kuningattareksi. Se on näyttelyn kohahduttavin, liikuttavin ja pysähdyttävin teos. Maalaus on kooltaan suuri, noin 140 x 120 cm ja teoksen mittakaava tuo kuvan aiheen vielä jollain lailla lähemmäs katsojaa. Siihen voisi itsekin astua mukaan ja luulen, että moni sinne haluaisikin.

Maria Kajankin edellinen näyttely Runonkulman Galleriassa oli kesällä 2018 ja aloitin tämän tekstin kirjoittamisen lukemalla blogipostaukseni tuosta näyttelystä. Löysin monia yhteyksiä aikaisempaan, vaikka toki paljon muutostakin, ja oli kiusaus lähteä tässä vertailemaan teoksia keskenään. Nyt, kun olet nähnyt kuvissa tämän hetken teoksia, niin voit käydä kurkkaamassa: Maria Kajanki, Paljain jaloin

Jos taas haluat nähdä Minuun maalattua -näyttelyn livenä, alkaa olla jo vähän kiirus. Tämä ripustus on esillä 23.7. asti ja galleria on avoinna vielä to-pe klo 11-17 ja la klo 11-15. Toivottavasti ehdit, suosittelen!

torstai 26. toukokuuta 2022

Soulful Nature

Runonkulman Galleriassa on päästy toukokuussa kauniin luonnon keskelle Taru Rantalan valokuvien kautta. Näyttelyn avautuessa oli vielä melkoisen kolkko ja kylmä kevät, ja kuvien lämmin, kesäinen tunnelma olikin todella tervetullutta.

Seinäjokelainen Taru Rantala on tullut suurelle yleisölle tunnetuksi vuoden 2018 luontokuvastaan "Iltakello". Tämä upea kuva on mukana myös tässä Soulful Nature -valokuvanäyttelyssä. 

Taru Rantala, Iltakello. 2017. Vuoden 2018 luontokuva.
Taru Rantalan luontovalokuvia Runonkulman Galleriassa näyttelyssä Soulful Nature.
Rantala kertoo kulkevansa lähiluonnossa tuttuja reittejä. Luontoa ja sen tunnelmia havainnoimalla hän tekee löytöjä, saa ajatuksia kuviinsa. Hän tarkastelee luonnon suuruutta sen pienuuden kautta. Pienten kohteiden kuvaaminen suurentaa maailmankuvaa, antaa näkemystä asioiden mittakaavasta.

Kuvaamista ja aiheita hän ei suunnittele etukäteen vaan luottaa siihen, että kuvattavaa löytyy. Se voi olla jokin yksityiskohta, kiinnostava valo tai varjo, tunnelma. Yksi hänen suosikkiaiheistaan on heinät. Alla olevista kuvista voi nähdä, miten erilaisia tunnelmia tämänkin teeman kanssa voi saavuttaa.

Taru Rantala: "Illan lämmössä" ja "Heilimöivät heinät", 2019.
Taru Rantala: Maaginen ilta. 2019.
Taru Rantala: Mystiikkaa illassa. 2019.
Kuvaushetki, rajaus ja sommittelu on taiteilijalle kuvan rakentamista, kamera on tässä väline tavoitellulle ilmaisulle. Rantala kuvaa enimmäkseen makrolinssillä, mutta käyttää usein myös teleobjektiivia. Näyttelyn valokuvissa näkyykin hänelle ominainen tyyli, kuvaustekniikan avulla aikaan saatu kerroksellisuus ja utuisuus, mikä usein korostaa kuvan tiettyä, tarkkaa yksityiskohtaa. Pieni syväterävyys mahdollistaa tällaisen aiheen ympäristön suunnittelun, ja leikittelyn valojen ja värien rytmillä kuvassa.

Taru Rantala, Värikäs syysmetsä. 2019.
Taru Rantala, Kastepisarat. 2019.

Souluful Nature -näyttelyssä on mukana myös aihetta pelkistäen kuvattuja valokuvateoksia. Joissakin kuvissa lähestytään jo abstraktia ilmaisua ja tämän on yleisökin huomannut. Näyttelyssä on jokaiselle jotakin, moni tulee kertoneeksi, millainen näkymä, millaiset värit, mitkä aiheet ovat heille mieleisiä. 
Taru Rantala, Kosketus. 2015.
Taru Rantalan valokuvat Kielon lehdet, Green lines 1 ja Green lines 2, 2016.

Näyttelyssä on myös huomattu, että nämä eivät ole "vain luontokuvia". Toisaalta kuvien aiheet ovat hyvin tuttuja, niitä on hyvä katsoa ja nauttia näkemästään. Aiheiden luova käsittely jättää kuitenkin tilaa ajatuksille ja tietty salaperäisyys antaa ehkä mahdollisuuden irtautua arkipäiväisistä asioista, kadota ajatuksissaan hetkeksi jonnekin toiseen maailmaan. Jälleen kerran on koettu, että taide-elämys voi antaa niin paljon merkitystä ihmisille. Tulethan sinäkin kokemaan tämän!
Taru Rantala, Seittien karkelot, 2019.
Soulful Nature on esillä vielä viikon ajan eli 1.6. asti ja Runonkulman Galleria on avoinna la 11-15 ja ti-ke 16-19. Näyttelyn purkupäivänä torstaina 2.6. taiteilija on tavattavissa noin klo 13.30! Osoite on Ylinenkatu 38B, Uusikaupunki, tervetuloa käymään!

maanantai 25. huhtikuuta 2022

Iholta, iholle

Venla Kaasisen ja Matleena Korhosen Iholta, iholle -näyttelyn teemana on kosketus ja ihmisten luontainen tarve kosketukseen. Teoksissa on lähestytty aihetta eri tavoin, arkisten tilanteiden, yksinäisyyden tai yksin olon kokemusten kautta sekä ihmisten välistä kosketusta tulkiten. Esiin tulee myös se, ettei kosketus ole aina välttämättä hyvä. Näyttelykokonaisuus rytmittyy sinisten syanotypiateosten ja etsaus-akvantintavedosten harmaasävyjen vaihtelusta. 

Näyttelyn aloittavat Venla Kaasisen syanotypia-tekniikalla tekemä teos Muisto merestä sekä taiteilijaystävysten yhteisteokset Lehdet ja Aallot. Ne ovat Matleena Korhosen fotopolymeeri-vedoksia ja pohjautuvat Kaasisen ottamiin valokuviin. 

     

Matleena Korhosen teokset ovat lähes poikkeuksetta etsaus-akvatintatekniikkaa. Teokset ovat esittäviä, mutta aiheen valo-varjovaikutelmaa hienosti pelkistäviä ja joissain teoksissa aiheen rajaus ja valöörierojen vaihtelu tekee niistä jo melkein abstrakteja. Huomaa tarkastella kuvista juuri tuota tummuusasteiden vaihtelua, ihmisen käsittely on paikoin veistoksellisen kulmikasta ja se lisää mielestäni teosten voimakkuutta. En tiedä, ehkä se on myös tuo rajaus lähi- tai erikoislähikuvaksi jopa, mikä tekee teoksista niin vaikuttavia. Teemat ovat kuin pieniä kurkistuksia arkiseen elämään, mutta nostavat esille myös pysähdyttäviä tunnetiloja. 
Matleena Korhonen, Lähellä 1. Etsaus ja akvatinta, 2021.
Matleena Korhonen, Lähellä 2. Etsaus ja akvatinta, 2021.
Matleena Korhonen, Unia. Etsaus ja akvatinta, 2021.
Matleena Korhonen, Kitka 2. Etsaus ja akvatinta, 2021.
Matleena Korhonen. Nimetön. Etsaus ja akvatinta, 2021.
Matleena Korhonen, Etiketti. Etsaus-akvatinta

Venla Kaasisen teoksissa kankaat on käsitelty valoherkällä aineella ja kangasta on käytetty tavallaan kameran filminä, valottaen kuva tai muoto suoraan kankaan pintaan. Valottuva alue sinistyy ja teos nousee esiin. Näyttelyn suurin teos on tässä alla oleva upea "Metsän reunassa".
Venla Kaasinen, Metsän reunassa. Syanotypia kankaalle, 2021.
Venla Kaasinen, "Hellityt" ja "Kaltoinkohdellut". Syanotypia kankaalle, 2021.
Yllä oleva teos pysähdytti minut jo avajaisiltana. Kaikessa abstraktiudessaan se tuo mielestäni hyvin konkreettisesti esiin sen, millaisia jälkiä voimme toisiimme jättää. Kosketus voi repiä meidät rikki. Myös kosketuksen lempeys, rakkaus, ystävällisyys jättävät jälkensä, ja se voi parantaakin, voihan?
Venla Kaasinen, Lepo (shavasana). Syanotypia kankaalle, 2021.
Venla Kaasinen, Olet jättänyt jäljen. Syanotypia kankaalle, 2021.

Yläpuolella oleva "Olet jättänyt jäljen" on paitsi taideteos, myös käyttövaate. Miltä tuntuisi pukeutua halaukseen? 

Iholta, iholle -näyttely on esillä 30.4. asti ja viimeisellä viikolla avoinna lisäaukioloin ke 15-19, pe 15-17 ja la 11-15. Tervetuloa Runonkulman Galleriaan!

maanantai 28. maaliskuuta 2022

Syitä tutkien

Syitä tutkien on Jussi Soinin ensimmäinen yksityisnäyttely. Näyttely on esteettinen kokonaisuus, ripustus on hyvin harkittu. Näyttely rakentuu siten, että alkupuolella on melko suorakulmaisia, nopeasti katsottuna samantapaisia puuveistoksia ja loppupuolella ilmeeltään ja muodoltaan erilaiset, myös suuremman kokoiset teokset. Jokainen teos kertoo omaa tarinaansa. 

Soini on kertonut, että joskus puusta näkee heti, millainen teos siitä nousee esiin. Välillä viesti antaa odottaa itseään ja sitten se voikin löytyä ihan yhtäkkiä. Veistoksissa on puun omaleimainen ilme jäljellä. Tavallaan osa teoksista voisi olla "vaan puuta sellaisenaan", mutta teokset ovat muotoutuneet taiteilijan käsittelyssä hänen haluamaansa suuntaan ja tuomaan tiettyä viestiä esiin. 

Jussi Soini, Silmä. Haapa, veisto ja talttaus. 2020.
Jussi Soini, Aallot. Haapa, veisto. 2019.

Jussi Soini, Varjossa. Vaahtera, talttaus. 2019.
Puut teoksiin Soini on hankkinut esimerkiksi puistojen hoitotöiden yhteydessä kaadetuista vanhoista, sairaista puista ja taiteen kautta hän on antanut puun elämälle jatkoa. Teoksista huokuu materiaalin lämpö ja tunnelma ja samalla jonkinlainen arvokkuus ja viisaus. 
Jussi Soini: "Katse" ja "Kaksi". Molemmat veistokset tervaleppää, vuodelta 2020.
Yläpuolella ja alla olevista kuvista näkyy ripustuksen pelkistettyä esteettisyyttä. Jokaiselle teokselle on galleriassa paikkansa ja osa veistoksista on melko ylhäällä, niitä on tarkoitus katsoa tietyltä tasolta alaviistosta, jolloin puun oma ilme ja materiaalintuntu pääsee parhaiten oikeuksiinsa.
Vasemmalla Kevyt ilo, vaahteraa, oikealla Valoa Kohti, tammea. Molemmat vuodelta 2020.
Jussi Soini, Kevyt ilo. Vaahtera, veisto. 2020.
Kevyt ilo on näyttelyn kuningatar. Toivottavasti pääset näkemään sen paikan päälle.

Haljennut puu, "Irtiotto" nostaa mieleen ristiriitoja. Kaikesta kauneudestaan ja huikean kultaisesta väristään huolimatta teos on surumieleinen. Ja voimakaskin. Yhteisestä palasta erilleen irronneet. Taiteilijan omin sanoin: "Irtiotto ei ole ollut kivuton. Molemmat ovat luopuneet jostain".  
Jussi Soini, Irtiotto. Vaahtera, veisto. 2020.

Nimi Syitä tutkien johdattelee ajatuksia teosten syvempiin merkityksiin. Puupinnan syiden lomasta voi löytyä paitsi inhimillisten tunteiden kirjoa, myös elämän kiertokulkua. Itse suhtaudun näyttelyn jokaiseen teokseen ehkä vähän hassustikin, kuin vanhuksen viisautta kunnioittaen. Mielestäni teoksista oikeasti aistii puiden ikää ja mennyttä elämää. 

Jussi Soini. Elämänrinki. Jalava, jyrsintä ja talttaus. 2022.
   
Jussi Soini, Polku. Jalava, jyrsintä. 2022.
Monia vaihtoehtoisia reittejä kulkea polkujaan....

Jussi Soini, Kaksoset. Haapa, talttaus. 2020.
Syitä tutkien on esillä Runonkulman Galleriassa vielä viikon verran, 2.4. asti. Keskiviikkona klo 16-19 ja lauantaina klo 11-15 olet siis vielä tervetullut katsomaan näitä hienoja veistoksia. Gallerian osoite on Ylinenkatu 38B, Uusikaupunki.