Moninaisia tuokioita

Kai Relantin "Moninaisia tuokioita" on kokonaisuus toinen toistaan komeampia ja värikkäämpiä muotokuvia. Teokset ovat ekspressiivisiä akryylimaalauksia, enimmäkseen kasvokuvia ja hyvin ilmeikkäitä sellaisia. Suuremmissa maalauksissa henkilöt on kuvattu vartalokuvina ja naiset poseeraavat niissä tyynen ja itsevarman oloisina. Näissä suuremmissa teoksissa myös henkilöiden ympärillä olevat dekoratiiviset huonetilat yksityiskohtineen ovat olennaisia ja lisäävät aiheisiin tarinallisuutta.

Kai Relanti, Efva. Akryylimaalaus, 2022

Kai Relanti, Nainen ja vaaleanpunainen kissa. Akryylimaalaus, 2022.

Kai Relanti, Olga. Akryylimaalaus, 2022.

Aiheiden värikkyys ja runsas koristeellisuus on ihailtavasti hallittua. Teoksissa on tiettyjä "vinoumia" ja perspektiivisistä vääristymää ja pintojen jopa ylitäyteläisestä koristelua. Siitä huolimatta tai ehkä juuri siitä johtuen ne ovat ihmeellisen tasapainoisia ja keskeinen aihe nousee esille tyynenä ja rauhallisena. 

Teosten tyylissä ja väreissä on vaikutteita modernismin ajan kuvataiteesta, monet ovat näyttelyyn tullessaan maininneet jonkun tietyn modernismin taiteilijan, useimmiten Matissen taiteen. Kai Relanti itse on maininnut mm. van Goghin taiteen esikuvanaan. Aiheitaan taiteilija löytää esimerkiksi elokuvista, jokin tilanne tai henkilö saattaa jäädä hänen mieleensä ja päätyä maalauksen aiheeksi. Näin kävi myös maalauksen Anette kohdalla. Katsottuaan elokuvan Final Portrait Relanti maalasi taiteilija Giacomettin vaimon Anetten muotokuvan. 

Kai Relanti, Anette. Akryylimaalaus, 2022.

Kai Relanti, Helka. Akryylimaalaus, 2021.

Kai Relanti, Kahvilassa koiran kanssa. Akryylimaalaus, 2022.

Maalauksissa on vetovoimaa, näyttely-yleisö on tullut mielenkiinnolla katsomaan nähtyään kuvia lehdissä tai somessa. Vaikutelma paikan päälläkin on ollut positiivinen. Teoksissa on paljon tarkasteltavaa ja tietyt yksityiskohdat, kuten naisten korut, lakatut kynnet, laukut yms. ovat jollain lailla hyvin merkityksellisiä henkilökuvien lisänä ja luovat henkilöiden ympärille erilaisia tarinoita tulkittavaksi ja pohdittavaksi. Muotokuvissa on myös jotain hyvin samaistuttavaa. Moni on löytänyt itsensä teosten henkilökuvista. Voi olla, että niiden itsevarma olemus ja etenkin istumassa olevien naisten rento oleminen kiehtoo.

Kai Relanti, Simone. Akryylimaalaus, 2022.

Kai Relanti, Sisko ja sen veli. Akryylimaalaus, 2022.

Kai Relanti on itseoppinut taiteilija Vehmaalta ja hän on tehnyt taidetta jo yli 30 vuotta. Uusimpiin maalauksiin, tänä vuonna maalattuihin, on alkanut tulla jotain uudenlaista. Värit ovat enemmän murrettuja, maanläheisiä sävyjä ja aiheen käsittely selvästi pelkistetympää. Tämä näkyy mm. alla olevissa muotokuvissa.

Kai Relanti, Hugo. Akryylimaalaus, 2023.

Kai Relanti, Kaino mies. Akryylimaalaus, 2023.

Kai Relanti, Ujo mies. Akryylimaalaus, 2023.

Kai Relanti, Nuori nainen. Akryylimaalaus, 2023.

"Nuori nainen" edustaa myös tätä Kai Relantin uudempaa ja tässä maalauksessa myös vertauskuvallisempaa ilmaisutapaa. Itselleni teoksen tyyli tuo mieleen lasimaalauksen, ja voi siinä nähdä viitteitä ikonimaalaukseenkin.

Moninaisia tuokioita on esillä Runonkulman Galleriassa 23.9. asti, tervetuloa taiteen ja tarinoiden äärelle!

Tuntumia

Runonkulman Galleriassa on parhaillaan esillä Taru-Taina Noran ja Heli Väisäsen viidestoista yhteinen näyttely "Tuntumia". Tämän näyttelyn lisäksi nämä aktiiviset naiset ovat pitäneet monia yksityisnäyttelyitä ja olleet mukana erilaisissa näyttelykokoonpanoissa. Runonkulman Galleriakin oli heille molemmille jo ennestään tuttu näyttelypaikka. Näyttelyn rakentaminen keskenään hyvin yhteen sopivien teosten kanssa sujui helposti ja kokonaisuutta onkin yleisön puolelta kiitelty. 

Näkymä Taru-Taina Noran ja Heli Väisäsen Tuntumia-näyttelystä.

Nora on tehnyt keramiikkaa jo aivan nuoresta asti ja myös Väisänen on aloittanut taiteen tekemisen jo opiskeluaikoinaan, ensin taidegrafiikasta, mutta pian myös keramiikka vei hänet mennessään. 

Taru-Taina Nora, Ingrid. Keramiikka, 2023.

Tuntumia-näyttelyssä Noralta on mukana kolme vaikuttavaa keraamista rintakuvaa sekä näyttelyyn pareittain asetettuja naishahmoja. Muotokuvat ovat näyttelyssä katsojan katseen korkeudella, helposti kohdattavissa ja niiden kasvojen piirteitä onkin ihasteltu ja tarkasteltu tarkkaan. Kuvat muista muotokuvista tämän postauksen loppupuolella.

Heli Väisänen, Sain salaisuuden, löysin aarteen. Etsaus akvatinta, 2020.

Heli Väisänen on tuonut näyttelyyn sarjan pienikokoista etsaus akvatintaa, "Löysin aarteen" -aiheita. Teosten herkkyys on vedonnut yleisöön, kuten myös Väisäsen keramiikan aiheet ja sisällöt. Lisäksi esimerkiksi alla olevan Pesä-teoksen yksityiskohtien tekninen toteutus on ihmetyttänyt ja puhuttanut. 

Heli Väisänen, Pesä. Keramiikka, 2018.

Taru-Taina Nora, Lohduttaja ja Mielenliikuttaja. Keramiikkaa, 2023.

Yksityiskohta Taru-Taina Noran teoksesta Lohduttaja,
takana Mielenliikuttaja. Keramiikkaa, 2023.

Taiteilijaystävysten teoksissa on monia yhtymäkohtia, selvimpänä näkyvänä aiheena keramiikkaveistoksissa mukana olevat linnut. Noran teoksissa linnut vaikuttavat olevan ihmisen tukena, jonkinlaisena voimavarana. Henkilön ja linnun välillä oleva yhteys on selvästi koettavissa. Väisäsen aiheissa linnut edustavat mielestäni enemmän ajankulkua ja elämän kiertokulkua. Näyttelyn nimen mukaisesti molempien taiteilijoiden teoksissa on nähtävissä "tuntumia". 

Heli Väisänen, Pesintä, Paluu ja Kaipuu. Keramiikkaa, 2022.

Taru-Taina Nora, Pikkuiseni. Keramiikka, 2020.
Taka-alalla Heli Väisäsen carborundum Sellaista se on..., 2023.

Heli Väisänen, Lempeä aamu. Carborundum, muste ja pastelli, 2023.

Heli Väisänen, Vielä kerran kukkii Kersti. Carborundum, muste ja pastelli, 2023.

Väisäseltä on näyttelyssä myös viisi suurempikokoista carborundum-vedosta. Kuvissa yläpuolella näkyviä vedoksia hän on käsitellyt myös musteella ja pastelleilla. Aiheet ja värit huokuvat tasapainoista elämää. Vai elämässä tasapainoilua?

Heli Väisänen, Maadoittuminen. Keramiikkaa, 2020.

Taru-Taina Nora, Astrid. Keramiikkaa, 2023.

Taru-Taina Nora, Sigrid. Keramiikkaa, 2023.
 

Tuntumia on esillä Runonkulman Galleriassa 26.8. asti ja galleria on avoinna keskiviikkoisin klo 16-19 ja lauantaisin klo 11-15, tervetuloa käymään!

 

Tähän on tultu

Runonkulman Gallerian ensimmäisenä kesänäyttelynä on raumalaisen Risto Keinosen akryylimaalausten näyttely Tähän on tultu. Näyttelyn nimen voi tulkita liittyvän taiteilijan maalausuraan ja toisaalta maailman tilanteeseen, sotaan Ukrainassa, johon osa teoksista viittaa. 

Keinoselle on tyypillistä maalata ohuita, myös väreiltään kevyitä kerroksia maalauksiinsa. Hän kertoo etsivänsä sopivia väriyhdistelmiä välillä pitkäänkin. Teoksissa onkin lähes täydellinen harmonian tuntu, ei vain väreissä vaan myös sommittelussa ja yksityiskohtien painotuksessa. Teoksia katsoessa jää tuntu, että niissä on kaikki kohdallaan. 

Risto Keinonen, Unfinished vision. Akryylimaalaus kankaalle, 2023.

Risto Keinonen, Miracle of seasons. Diptyykki, akryylimaalaus kankaalle, 2023.

Risto Keinonen, Hurry up! Triptyykki, akryylimaalaus kankaalle, 2022.

Näyttelyssä on mukana useampi diptyykki tai triptyykki. Diptyykkien osat voisivat toimia hyvin myös itsenäisinä maalauksina, vaikka teokset onkin tarkoitettu kokonaisuudeksi, mutta etenkin Hurry up! -triptyykissä jokaisella kolmella osalla on tärkeä osuutensa. Kokonaisuutta voi pyrkiä katsomaan siten, että yksi osa puuttuisi, mutta teos jää silloin vajaaksi. Tässä maalauksessa on nimenomaan sommittelulla ja aiheen pienillä yksityiskohdilla, kuten maalauskankaasta toiseen jatkuvalla viivastolla iso merkityksensä yhdistävänä tekijänä. Kokonaisuuden dynaamisuus on loistava ja lentävä kyyhky kaltereiden takana on vahva viesti.

Sotaan liittyvissä teoksissa vertauskuvallisuus on selkeää, mutta aiheiden käsittely antaa silti katsojalle oivaltamisen mahdollisuuden ja herättää ajatuksia. 

Risto Keinonen, Dawn of dictatorship. Akryylimaalaus kankaalle, 2022.

Risto Keinonen, Military story in three portable boxes. Dioraama, 2022.

Keinosen teoksissa on usein mukana tarinallisuutta, kuten dioraamassa Military story in three portable boxes. Teoksessa sotilaat uhkaavat munan muotoista kappaletta, jossa on Ukrainan lippu. Teoksen kulku antaa toivoa tulevasta, kun sotilaat ikään kuin kadottavat vapauteen leijuvan munan. 

Risto Keinonen, Recollections 1. Akryylimaalaus kankaalle, 2019.

Risto Keinonen, Recollections 2. Akryylimaalaus kankaalle, 2019.

Kiehtovaa monissa aiheissa on tilallisuus, horisontin näkyminen ja kauas avautuvat maisemat sekä  toisaalta ”repaleisuuden” alle kätkeytyneet muistikuvat. Ne viittaavat väreiltäänkin menneeseen aikaan ja niissä on jotain hyvin unenomaista.

Risto Keinonen, From day until evening. Diptyykki, akryylimaalaus kankaalle, 2022.

Horisonttiin tai siitä kauemmas avautuvat näkymät vievät omia ajatuksiani jonnekin todellisuuden toiselle puolelle. Varsinkin yläpuolella olevassa From day until evening -teoksessa huonetilan takaa avautuva vapaa näkymä tuntuu siltä kuin teoksiin voisi melkein paeta todellisuutta, olla hetken jossain utopiassa ja sulkea pois arjen ja aikataulut, ja ne huolestuttavimmat uutiset läheltä tai kaukaa. 

Risto Keinosen Tähän on tultu -näyttely on esillä lauantaihin 22.7. asti ja Runonkulman Galleria on avoinna ke-pe 11-17 ja la 11-15. Galleriaan on vapaa pääsy ja osoite on Ylinenkatu 38B, Uusikaupunki. 

Keskinäisriippuvuus

Toukokuun taiteilijana Runonkulman Galleriassa on Kalannista kotoisina oleva, nyt turkulainen Pauliina Runola. Hän pohtii Keskinäisriippuvuus-näyttelynsä teemalla ihmisen ja luonnon suhdetta, vuorovaikutusta ja keskinäistä riippuvuutta. Näyttelyteokset on tehty valokuvapohjaisin menetelmin ja niihin on yhdistetty käsityötekniikoita, kuten ommelta. 

Pauliina Runola, Vesi minussa. Pigmenttivedos. 2022.

Pauliina Runola, Omakuva. Pigmenttivedos. 2022.

Pauliina Runola, Sienet. Pigmenttivedos ja ompelulanka.

Pauliina Runola, Kihokki. Pigmenttivedos ja ompelulanka. 2023.

Pauliina Runola, Vihreät pisarat, Sienet ja Sammakko. 
Pigmenttivedos ja ompelulanka. 

Pauliina Runola, Juureni. Pigmenttivedos Kozo-paperille, rypsiöljy, lanka. 2023.

Kaksi näyttelyteosta on ripustettu galleriaan siten, että ne ovat enemmän tilallisia, kolmiulotteisempia teoksia. Ne vangitsevatkin katseen heti galleriaan tultaessa. Nämä molemmat teokset (kuvat yläpuolella ja alla) on tulostettu ohuelle Kotzo-paperille ja käsitelty ruokaöljyllä, mikä antaa paperille kangasmaisen vaikutelman. Molempiin on tehty myös ommelta ja teos "Maailma ympärilläni näyttäytyy mielipuolisena" ikään kuin hajoaa lattiaa kohti. 

Pauliina Runola, Maailma ympärilläni näyttäytyy mielipuolisena. 
Pigmenttivedos Kozo-paperille, rypsiöljy, lanka. 2022.

Pauliina Runola, Teossarja Keskinäisriippuvuus. Pigmenttivedos ja ompelulanka. 2022.

Pauliina Runola, Keskinäisriippuvuus I. Pigmenttivedos ja ompelulanka. 2022

Runola pohtii sitä, että vaikka tiedostamme ihmisen ja luonnon kaikkien lajien molemminpuolisen riippuvuussuhteen, toimimme silti kuin eläisimme muusta luonnosta erillisinä olentoina ja toiminnallamme vaarannamme luontoyhteyden olemassaolon. Taiteilijaesittelyssään hän kirjoittaa näin: Koen taiteen tekemisen vastuulliseksi. Millaista maailmaa taiteellani luon? Kantaaottavuudesta huolimatta, koen taiteen olevan myös itseisarvoista, sekä monin muin tavoin hyödyllistä, niin tekijälleen kuin kokijalleen." 

Pauliina Runola, Palaan. Pigmenttivedos Lokta-paperille, kiinnitetty peilille. 2023.

Pauliina Runola, Hopea. Pigmenttivedos Lokta-paperille, kiinnitetty peilille. 2023.

Itse olen kokenut tämän näyttelyn kuvat ja aiheet läheisiksi, näyttely tuntui heti jotenkin turvalliselta ja nopeasti ymmärsin sen johtuvan tuttuuden tunteesta. Monissa teoksissa on tarkkoja yksityiskohtia erilaisista luonnon materiaaleista, pinnoista ja heijastuksista. Aiheita, joita itse usein tarkastelen ja valokuvaan itselleni muistiin. Silloin maadoitun, arjen aikataulut ja tapahtumat muuttuvat merkityksettömiksi ja kaikki merkityksellinen on siinä, pienissä luonnon yksityiskohdissa ja ajattomuudessa.

Pauliina Runola, Niin metsä vastaa kuin sinne kuiskataan. 
Pigmenttivedos Lokta-paperille, kiinnitetty peilille. 2023.

Peilipinnalle kiinnitetyissä valokuvissa on aivan erityinen tunnelma ja hopeainen hohde, kun peilipinta kuultaa paikoitellen ohuen kuvapaperin läpi. 

 

Pauliina Runola, Lunta vai unta I. Pigmenttivedos Lokta-paperille, kiinnitetty peilille. 2023.

Pauliina Runola, Liittymä sekä Lunta vai unta III. Pigmenttivedos.

Pauliina Runola, Yhdessä. Pigmenttivedos. 2018.

Vaikka näyttelyllä on vahva kantaaottava tausta-ajatus ja tarkoitus herätellä ihmisiä ajattelemaan ihmisen ja luonnon keskinäistä riippuvuutta, välittyy teoksista voimakkaasti myös taiteilijan oma lämmin ja läheinen luontosuhde. Kuvissa on herkkyyttä ja hellyyttä. 

Keskinäisriippuvuus-näyttely jatkuu toukokuun loppuun asti. Vielä on siis lauantaina klo 11-15 ja keskiviikkona klo 16-19 mahdollisuus nähdä kokonaisuus Runonkulman Galleriassa. Tervetuloa!