torstai 26. toukokuuta 2022

Soulful Nature

Runonkulman Galleriassa on päästy toukokuussa kauniin luonnon keskelle Taru Rantalan valokuvien kautta. Näyttelyn avautuessa oli vielä melkoisen kolkko ja kylmä kevät, ja kuvien lämmin, kesäinen tunnelma olikin todella tervetullutta.

Seinäjokelainen Taru Rantala on tullut suurelle yleisölle tunnetuksi vuoden 2018 luontokuvastaan "Iltakello". Tämä upea kuva on mukana myös tässä Soulful Nature -valokuvanäyttelyssä. 

Taru Rantala, Iltakello. 2017. Vuoden 2018 luontokuva.
Taru Rantalan luontovalokuvia Runonkulman Galleriassa näyttelyssä Soulful Nature.
Rantala kertoo kulkevansa lähiluonnossa tuttuja reittejä. Luontoa ja sen tunnelmia havainnoimalla hän tekee löytöjä, saa ajatuksia kuviinsa. Hän tarkastelee luonnon suuruutta sen pienuuden kautta. Pienten kohteiden kuvaaminen suurentaa maailmankuvaa, antaa näkemystä asioiden mittakaavasta.

Kuvaamista ja aiheita hän ei suunnittele etukäteen vaan luottaa siihen, että kuvattavaa löytyy. Se voi olla jokin yksityiskohta, kiinnostava valo tai varjo, tunnelma. Yksi hänen suosikkiaiheistaan on heinät. Alla olevista kuvista voi nähdä, miten erilaisia tunnelmia tämänkin teeman kanssa voi saavuttaa.

Taru Rantala: "Illan lämmössä" ja "Heilimöivät heinät", 2019.
Taru Rantala: Maaginen ilta. 2019.
Taru Rantala: Mystiikkaa illassa. 2019.
Kuvaushetki, rajaus ja sommittelu on taiteilijalle kuvan rakentamista, kamera on tässä väline tavoitellulle ilmaisulle. Rantala kuvaa enimmäkseen makrolinssillä, mutta käyttää usein myös teleobjektiivia. Näyttelyn valokuvissa näkyykin hänelle ominainen tyyli, kuvaustekniikan avulla aikaan saatu kerroksellisuus ja utuisuus, mikä usein korostaa kuvan tiettyä, tarkkaa yksityiskohtaa. Pieni syväterävyys mahdollistaa tällaisen aiheen ympäristön suunnittelun, ja leikittelyn valojen ja värien rytmillä kuvassa.

Taru Rantala, Värikäs syysmetsä. 2019.
Taru Rantala, Kastepisarat. 2019.

Souluful Nature -näyttelyssä on mukana myös aihetta pelkistäen kuvattuja valokuvateoksia. Joissakin kuvissa lähestytään jo abstraktia ilmaisua ja tämän on yleisökin huomannut. Näyttelyssä on jokaiselle jotakin, moni tulee kertoneeksi, millainen näkymä, millaiset värit, mitkä aiheet ovat heille mieleisiä. 
Taru Rantala, Kosketus. 2015.
Taru Rantalan valokuvat Kielon lehdet, Green lines 1 ja Green lines 2, 2016.

Näyttelyssä on myös huomattu, että nämä eivät ole "vain luontokuvia". Toisaalta kuvien aiheet ovat hyvin tuttuja, niitä on hyvä katsoa ja nauttia näkemästään. Aiheiden luova käsittely jättää kuitenkin tilaa ajatuksille ja tietty salaperäisyys antaa ehkä mahdollisuuden irtautua arkipäiväisistä asioista, kadota ajatuksissaan hetkeksi jonnekin toiseen maailmaan. Jälleen kerran on koettu, että taide-elämys voi antaa niin paljon merkitystä ihmisille. Tulethan sinäkin kokemaan tämän!
Taru Rantala, Seittien karkelot, 2019.
Soulful Nature on esillä vielä viikon ajan eli 1.6. asti ja Runonkulman Galleria on avoinna la 11-15 ja ti-ke 16-19. Näyttelyn purkupäivänä torstaina 2.6. taiteilija on tavattavissa noin klo 13.30! Osoite on Ylinenkatu 38B, Uusikaupunki, tervetuloa käymään!

maanantai 25. huhtikuuta 2022

Iholta, iholle

Venla Kaasisen ja Matleena Korhosen Iholta, iholle -näyttelyn teemana on kosketus ja ihmisten luontainen tarve kosketukseen. Teoksissa on lähestytty aihetta eri tavoin, arkisten tilanteiden, yksinäisyyden tai yksin olon kokemusten kautta sekä ihmisten välistä kosketusta tulkiten. Esiin tulee myös se, ettei kosketus ole aina välttämättä hyvä. Näyttelykokonaisuus rytmittyy sinisten syanotypiateosten ja etsaus-akvantintavedosten harmaasävyjen vaihtelusta. 

Näyttelyn aloittavat Venla Kaasisen syanotypia-tekniikalla tekemä teos Muisto merestä sekä taiteilijaystävysten yhteisteokset Lehdet ja Aallot. Ne ovat Matleena Korhosen fotopolymeeri-vedoksia ja pohjautuvat Kaasisen ottamiin valokuviin. 

     

Matleena Korhosen teokset ovat lähes poikkeuksetta etsaus-akvatintatekniikkaa. Teokset ovat esittäviä, mutta aiheen valo-varjovaikutelmaa hienosti pelkistäviä ja joissain teoksissa aiheen rajaus ja valöörierojen vaihtelu tekee niistä jo melkein abstrakteja. Huomaa tarkastella kuvista juuri tuota tummuusasteiden vaihtelua, ihmisen käsittely on paikoin veistoksellisen kulmikasta ja se lisää mielestäni teosten voimakkuutta. En tiedä, ehkä se on myös tuo rajaus lähi- tai erikoislähikuvaksi jopa, mikä tekee teoksista niin vaikuttavia. Teemat ovat kuin pieniä kurkistuksia arkiseen elämään, mutta nostavat esille myös pysähdyttäviä tunnetiloja. 
Matleena Korhonen, Lähellä 1. Etsaus ja akvatinta, 2021.
Matleena Korhonen, Lähellä 2. Etsaus ja akvatinta, 2021.
Matleena Korhonen, Unia. Etsaus ja akvatinta, 2021.
Matleena Korhonen, Kitka 2. Etsaus ja akvatinta, 2021.
Matleena Korhonen. Nimetön. Etsaus ja akvatinta, 2021.
Matleena Korhonen, Etiketti. Etsaus-akvatinta

Venla Kaasisen teoksissa kankaat on käsitelty valoherkällä aineella ja kangasta on käytetty tavallaan kameran filminä, valottaen kuva tai muoto suoraan kankaan pintaan. Valottuva alue sinistyy ja teos nousee esiin. Näyttelyn suurin teos on tässä alla oleva upea "Metsän reunassa".
Venla Kaasinen, Metsän reunassa. Syanotypia kankaalle, 2021.
Venla Kaasinen, "Hellityt" ja "Kaltoinkohdellut". Syanotypia kankaalle, 2021.
Yllä oleva teos pysähdytti minut jo avajaisiltana. Kaikessa abstraktiudessaan se tuo mielestäni hyvin konkreettisesti esiin sen, millaisia jälkiä voimme toisiimme jättää. Kosketus voi repiä meidät rikki. Myös kosketuksen lempeys, rakkaus, ystävällisyys jättävät jälkensä, ja se voi parantaakin, voihan?
Venla Kaasinen, Lepo (shavasana). Syanotypia kankaalle, 2021.
Venla Kaasinen, Olet jättänyt jäljen. Syanotypia kankaalle, 2021.

Yläpuolella oleva "Olet jättänyt jäljen" on paitsi taideteos, myös käyttövaate. Miltä tuntuisi pukeutua halaukseen? 

Iholta, iholle -näyttely on esillä 30.4. asti ja viimeisellä viikolla avoinna lisäaukioloin ke 15-19, pe 15-17 ja la 11-15. Tervetuloa Runonkulman Galleriaan!

maanantai 28. maaliskuuta 2022

Syitä tutkien

Syitä tutkien on Jussi Soinin ensimmäinen yksityisnäyttely. Näyttely on esteettinen kokonaisuus, ripustus on hyvin harkittu. Näyttely rakentuu siten, että alkupuolella on melko suorakulmaisia, nopeasti katsottuna samantapaisia puuveistoksia ja loppupuolella ilmeeltään ja muodoltaan erilaiset, myös suuremman kokoiset teokset. Jokainen teos kertoo omaa tarinaansa. 

Soini on kertonut, että joskus puusta näkee heti, millainen teos siitä nousee esiin. Välillä viesti antaa odottaa itseään ja sitten se voikin löytyä ihan yhtäkkiä. Veistoksissa on puun omaleimainen ilme jäljellä. Tavallaan osa teoksista voisi olla "vaan puuta sellaisenaan", mutta teokset ovat muotoutuneet taiteilijan käsittelyssä hänen haluamaansa suuntaan ja tuomaan tiettyä viestiä esiin. 

Jussi Soini, Silmä. Haapa, veisto ja talttaus. 2020.
Jussi Soini, Aallot. Haapa, veisto. 2019.

Jussi Soini, Varjossa. Vaahtera, talttaus. 2019.
Puut teoksiin Soini on hankkinut esimerkiksi puistojen hoitotöiden yhteydessä kaadetuista vanhoista, sairaista puista ja taiteen kautta hän on antanut puun elämälle jatkoa. Teoksista huokuu materiaalin lämpö ja tunnelma ja samalla jonkinlainen arvokkuus ja viisaus. 
Jussi Soini: "Katse" ja "Kaksi". Molemmat veistokset tervaleppää, vuodelta 2020.
Yläpuolella ja alla olevista kuvista näkyy ripustuksen pelkistettyä esteettisyyttä. Jokaiselle teokselle on galleriassa paikkansa ja osa veistoksista on melko ylhäällä, niitä on tarkoitus katsoa tietyltä tasolta alaviistosta, jolloin puun oma ilme ja materiaalintuntu pääsee parhaiten oikeuksiinsa.
Vasemmalla Kevyt ilo, vaahteraa, oikealla Valoa Kohti, tammea. Molemmat vuodelta 2020.
Jussi Soini, Kevyt ilo. Vaahtera, veisto. 2020.
Kevyt ilo on näyttelyn kuningatar. Toivottavasti pääset näkemään sen paikan päälle.

Haljennut puu, "Irtiotto" nostaa mieleen ristiriitoja. Kaikesta kauneudestaan ja huikean kultaisesta väristään huolimatta teos on surumieleinen. Ja voimakaskin. Yhteisestä palasta erilleen irronneet. Taiteilijan omin sanoin: "Irtiotto ei ole ollut kivuton. Molemmat ovat luopuneet jostain".  
Jussi Soini, Irtiotto. Vaahtera, veisto. 2020.

Nimi Syitä tutkien johdattelee ajatuksia teosten syvempiin merkityksiin. Puupinnan syiden lomasta voi löytyä paitsi inhimillisten tunteiden kirjoa, myös elämän kiertokulkua. Itse suhtaudun näyttelyn jokaiseen teokseen ehkä vähän hassustikin, kuin vanhuksen viisautta kunnioittaen. Mielestäni teoksista oikeasti aistii puiden ikää ja mennyttä elämää. 

Jussi Soini. Elämänrinki. Jalava, jyrsintä ja talttaus. 2022.
   
Jussi Soini, Polku. Jalava, jyrsintä. 2022.
Monia vaihtoehtoisia reittejä kulkea polkujaan....

Jussi Soini, Kaksoset. Haapa, talttaus. 2020.
Syitä tutkien on esillä Runonkulman Galleriassa vielä viikon verran, 2.4. asti. Keskiviikkona klo 16-19 ja lauantaina klo 11-15 olet siis vielä tervetullut katsomaan näitä hienoja veistoksia. Gallerian osoite on Ylinenkatu 38B, Uusikaupunki.


tiistai 1. maaliskuuta 2022

Keriminen - Eija Keskisen puuväripiirustuksia

Helsinkiläinen kuvataiteilija Eija Keskinen on tuonut Runonkulman Galleriaan näyttelynsä nimeltään Keriminen. Näyttelyn teokset herättävät monenlaisia ajatuksia ja mielleyhtymiä. Esillä on puuväripiirustuksia ja kolme esineinstallaatiota, joista kaikissa on mukana lankakeriä ja kahdessa on myös kehystetty värikynäpiirustus lankakerästä. Lankakerän muoto edustaa taiteilijalle ajan kulkua, kuten kerän kerimisessä alkua ja päätepistettä. Pyöreä muoto jatkuvuutta edustavana on muutenkin kiehtonut häntä ja näyttelyn teoksissa se näkyy myös väriympyrä- ja timanttiaiheisissa piirustuksissa. 

Eija Keskinen, Lintujen ompeluseurat. 2021.
Lankakori lankoineen ja visertäviä mekaanisia lintuja.
  

Eija Keskinen: Your Heart is A Diamond -sarjan piirustuksia. 2021.
 

Yläpuolella olevat teokset ovat nimeltään Happy and Retro sekä Burgundian Winter. Timanttiaiheet ovat Eija Keskisen kannanotto jalokivien arvoon ja niiden kaupassa käytettäviin valtaviin rahamääriin. Aiheen äärellä voikin pohtia, mikä meille on arvokasta, mihin olemme valmiita sijoittamaan. Your Heart is A Diamond -sarjan teokset ovat hyväntekeväisyystaidetta, tuki kohdistetaan naisten syöpien tutkimukseen. 

Eija Keskinen, Three hearts beats as one (Still life with hearts and bunnies). Puuväri, 2020.

Näyttelyn suurikokoisissa suurissa puuväripiirustuksissa on niin erilaisia, toisiinsa suoraan liittymättömiä yksityiskohtia, että ensinäkemältä teokset aiheuttavat kummastusta. Itse olen tarkastellut enimmäkseen näiden taidokkaiden puuväripiirustusten yksityiskohtia. Olen jatkuvasti mennyt lähelle teoksia ja ihmetellyt tekniikkaa, syviä värejä, aiheiden päällekkäisyyksiä, kauempaa katsoessa melkein katoamaan pääseviä vaaleita eläinaiheita. 

Eija Keskinen, Keuhkoasetelma. Puuväri ja lyijykynä, 2021.

            

Yksityiskohta Eija Keskisen teoksesta Laulu mahdottomalle puutarhalle 2.
Isokokoisissa töissä on tosiaan paljon yksityiskohtia, mutta etäämmältä aiheiden ja värien tasapaino toimii hienosti. Väistämättä tulee mieleen näiden töiden tekemisen prosessi, miten suunnitelmallista työn täytyy olla vai onko sittenkään? 

Eija Keskinen, Laulu mahdottomalle puutarhalle 2.
Lyijykynä ja puuväri, 2020.

Lopulta, maltettuani etääntyä näiden suurten piirrosten yksityiskohtien lumovoimasta, aloin pohtia aiheiden yhteyttä ja merkitystä. Ei ollut ihan helppoa. Lopulta huomasin, että niissä on ympärillämme olevaa kauneutta ja viitettä kokemuksiin myös pintaa syvemmällä. Teokset paljastavat ihmisen sisintä, näissä piirroksissa ihan konkreettisina sisäelinten kuvauksena. Ei siis heti tule mieleen, että tällä kuvattaisiin ihmisen syvimpiä tuntoja, jos teoksessa onkin keuhkot. Mielestäni teoksissa on esitetty pinnalla oleva kauneus, lempeys ja herkkyys ja sitten pureuduttu sisimpäämme. Niissä on kuvattu kaikki se pinta, minkä haluamme kiillottaa elämästämme näkyviin ja lopulta sisimmässämme olemmekin jotain muuta. Itse asiassa nyt tätä ajatustani haparoiden kirjoittaessani muistin taiteilijan maininneen omassa näyttelyn esittelyssään: "...töissäni on mukana Vanitas-asetelmamaalauksen henkäys, jonkinlainen kaiken katoavuuden muistutus, vaikkei ehkä moraliteetti sentään". Tätä hän siis tarkoitti! Koen tavoittaneeni teoksista jotain olennaista. 

Eija Keskinen, Laulu mahdottomalle puutarhalle 3
(Sister of Radagast the Brown). Puuväri, 2021.
Eija Keskinen, Pienet ompeluseurat. Puuväripiirustus kehyksissä, lankakeräkori ja tuoli. 2021.

Eija Keskinen, Sarjasta Keep calm and Draw!

Keriminen-näyttely on esillä Runonkulman Galleriassa vielä kuluvan viikon ajan, 5.3. asti ja galleria on avoinna keskiviikkona klo 16-19 ja lauantaina klo 11-15.

Taiteessa on voimaa, tule kokemaan se.