tiistai 23. helmikuuta 2021

Runonkulman Gallerian kevät

Helmikuun taidegrafiikan ripustuksemme esittelee kuuden taidegraafikon teoksia ja samalla myös taidelainaamomme toimintaa. 

Kaikki näyttelyn teokset ovat lainattavissa kuukausivuokraa vastaan ja halutessaan lainatun teoksen voi kuukauden kuluttua palauttaa. Jos taas teos kotiutuu, sen voi hankkia omakseen myös osamaksulla. Tällöin jo maksettu lainausmaksu muuttuu osamaksun ensimmäiseksi eräksi. Taidelainaus tekee taiteen hankkimisesta helpompaa. Voit ensin rauhassa tutustua teokseen, katsoa säilyykö teoksen vaikutus vai jopa syveneekö sen merkitys sinulle ja siten voit pohtia, jääkö teos sinulle. 

Mari Aspolan kartonkigrafiikan tekniikalla tehdyt vedokset ovat tavallisesti vähäeleisiä, väreiltään hyvin harmonisia ja pelkistettyjä. Äskeistä lausetta kirjoittaessani katsoin alla olevaa teoskuvaa ja totesin, että siinä onkin jotain ihan muuta. Taustapinnan rytmiikka ja värien voimakkuus ovat sellaista, mitä itse en ole Aspolalta ennen nähnyt. Teoksen nimi Energia onkin hyvin kuvaava, tässä Aspolalle tyypillinen tyylittely on saanut liikettä mukaansa. 

Mari Aspola, Energia. Pvc-reliefipaino, kartonkigrafiikka/telaus, 2020.  


Teija Lehdon monivärisissä puupiirroksissa nähdään usein keittiöön liittyviä teemoja. Tässäkin näyttelyssä aiheina on sotkuinen tiskipöytä ja keittiön esineistöä, mutta myös marjaämpäri ensilumessa. Alla oleva Sipulivati  iltapäivän valossa on hyvä esimerkki siitä, miten kauniisti valo näkyy Lehdon teoksissa. 

Teija Lehto, Sipulivati iltapäivän valossa. Puupiirros, 2018. 

Myös Tuukka Peltonen tekee puupiirroksia. Hänen teoksiaan nähdään meillä tässä näyttelyssä ensimmäistä kertaa. Kuvan teoksen nimi Eighties kuvaa hyvin muidenkin töiden tunnelmaa.  Henkilöiden tyyli tuo ainakin itselleni väistämättä mieleen 80-luvun. Peltonen itse kertoo kuvissaan esiintyvien hahmojen kulkeneen hänen kanssaan pitkän matkan. "He kulkevat valtavirran laidoilla häiritsemättä ketään. Elämä ei ole heille suoritus tai päämäärä, sen tilalle on tullut jotain paljon olennaisempaa. Heille yhteistä on odotuksen tunnelma. Jotain on tapahtumassa."

 

Tuukka Peltonen, Eighties. Puupiirros, 2018. 

Heli Väisänen on tuonut näyttelyyn sekä pieniä mustavalkoisia etsaus-akvatintavedoksia että värikkäitä ja suurempia carborundumtekniikalla tehtyjä teoksia. Pienten teosten taustasta hän kertoo, että ne ovat syntyneet metsäretkien jälkeen mielikuvien pohjalta. Samaa läheistä luontosuhdetta on nähtävissä myös carborundum-vedoksissa.

Heli Väisänen, Kiintymys. Etsaus akvatinta, 2020.

Heli Väisänen, Hänen olivat linnut. Carborundum, 2017.

Myös Päivi Somppi käyttää tekniikkanaan etsauksen ja akvatintan yhdistelmää. Hänen teoksissaan on voimakkaita värejä ja yksittäisissä teoksissa on kahdella laatalla tehdyiksi töiksi hämmentävän laaja väriskaala. Hänen teemansa, vartijakoirat ja veneissä matkaavat koirat tulivat yleisöllemme tutuiksi viime heinäkuun näyttelystä ja moni onkin nyt ilahtunut nähdessään lisää Sompin teoksia.

Päivi Somppi, Appelsiinivartio. Etsaus/akvatinta, 2014.

Katja Syrjä käyttää teoksissaan kivilitografiaa, johon hän yhdistelee kollaasimaisesti ommellen etsausvedoksia ja maalaa teoksiin yksityiskohtia tekemillään maa- ja kasviväreillä. Tässä näyttelyssä on esillä kaksi suurempaa teosta ja kaksi pientä etsausta. Syrjän taidetta voisi kuvailla tutkimukselliseksi. Hän syventyy teemaansa perusteellisesti ja liittää aiheisiin tunnekokemuksiaan, esimerkiksi lapsuusmuistoja, kuten tässäkin näyttelyssä nähdään.

Katja Syrjä, Kärleksört (Sedum telephium) Åland VI.
K
ivilitografia, etsaus, silkkiommel, maavärit, 2020.
Oikealla,  Sedum acre, Klovharu (etsaus,  2020) ja  Parnassius apollo
(etsaus, poltettu Hammarland maaväripigmentti, 2020).

Taidegrafiikan taidelainaamonäyttelyn voit nähdä vielä kuluvalla viikolla ke 16-19 ja la 11-15. Osa teoksista muuttaa sen jälkeen uusiin koteihinsa, muut teokset jäävät vielä taidelainaamoon. Ja ilokseni voin sanoa, että jatkossakin näiden taidegraafikoiden teoksia tulee olemaan lainaamossamme esillä. 

Helmikuu lähestyy siis loppuaan ja tässä vielä esittelyt kevään tulevista näyttelyistä.

Maaliskuussa Runonkulman Galleriassa nähdään Hannele Salmelan odotettuja uutuuksia näyttelyssä "Yhä uudelleen, valo sydämessäni hämmästyn". Salmela tekee maalauksiaan intuitiivisesti ja sekatekniikoita käyttäen. Tavallisesti hänen töissään toistuvat surumieliset naisen kasvot, usein myös puut ja linnut ja vähitellen teoksiin on hiipinyt muitakin eläimiä. 



Eija Hietasen keramiikkaa on nähty Runonkulman Galleriassa viimeksi elokuussa 2019, jolloin hänen  teoksensa saivat meillä hyvän vastaanoton. Huhtikuun näyttelyssä "Muuttuva minuus" on Hietasen lisäksi mukana Marjo Jasu kuivapastellipiirroksineen. Näyttelyn teeman kautta taiteilijat pohtivat sairauden vaikutusta ihmisen minuuteen, tulossa onkin puhutteleva näyttely.


Toukokuussa Runonkulman Galleriassa nähdään gallerian historian ensimmäinen näyttely, missä on esillä vain piirroksia, mahtavaa! Mikkelistä kotoisin oleva ja Loimaalla työskentelevä Heta Pöyry tuo esille tussilla, hiilellä ja lyijykynällä tekemiään piirroksia, näyttelyn nimenä on Valon pituus.
Muistathan galleriassa vieraillessasi, tule paikalle vain terveenä. Ovella ja gallerian pöydällä on käsidesiä ja toivomme, että itseäsi ja muita näyttelyvieraita ajatellen käytät kasvomaskia. Pysytään terveinä ja pidetään toisistamme huolta! <3


perjantai 18. joulukuuta 2020

Kasvotusten

Runonkulman Galleriassa on perinteisesti ollut joulukuussa teemanäyttely, johon on taiteilijoille ollut avoin haku. Tänä vuonna teemana on ”kasvotusten”.

Näyttelyyn valikoitui teoksia yhdeksältä taiteilijalta. Haussa nousi nopeasti esiin erityiset tekniikat, kuten tussipiirrokset ja neulahuovutus eli villamaalaus. Maalaustekniikoissa on mukana akryylimaalauksia, sekatekniikkaa ja julistekuviksi teetettyjä maalauksia. Myös taidegrafiikkaa on esillä, akvarellein tehostettua carborundumia, etsausta ja akvatintaa. Kolmiulotteista taidetta on mukana keramiikkaveistoksina ja tekstiilitaideteoksena. Näyttely on siis tekniikoiltaan monipuolinen ja tutustumisen arvoinen.

Seuraavassa olevat taiteilijakuvaukset on mukailtu heidän omien esittelyteksteistään.

Maria Kajanki, Nuppuja. Akryylimuste ja öljy pellavalle, 2020.

Maria Kajanki, Pellavapää I ja Pellavapää II. Akryylimuste ja lyijykynä paperille, 2020.

Maria Kajankin ja Miia Ylikosken teoksia Kasvotusten-näyttelyssä.

Maria Kajanki on syntynyt vuonna 1979 Varkaudessa, Savossa ja asuu ja työskentelee nyt Turussa. Koulutukseltaan hän on taiteen maisteri. Kuvataiteilijuuden ohella Kajanki toimii kehystäjänä ja pitää pienimuotoista galleriaa.

Kajankin maalaukset kertovat hiljaisuudesta ja sisäänpäin kääntyneisyydestä arvostaen. ”Oman elämän haavat ja aarteet saavat joskus olla piilossa pinnan alla, eikä niitä tarvitse avata meluten koko maailmalle. Haluan kuvata ihmisen helposti samaistuttavana, hiljaisena ja anonyymina, mielellään kasvot maalaajasta pois päin kääntyneenä. Maalausteni hahmot ovat kasvotusten ennen kaikkea itsensä kanssa, rehellisinä itselleen. Toivottavasti taiteeni koskettaa sinua!”


Helena Heinosen neulahuovutusteokset Kasvotusten-näyttelyssä.

Helena Heinonen, My existence. Neulahuovutus, 2020.
Helena Heinonen, Can you see me now? Neulahuovutus, 2020.

Helena Heinosen neulahuovutusteos Power within. 2020.

Helena Heinonen on 35-vuotias raisiolainen taiteilija. Hänen töissään on tekniikkana kaksiulotteinen neulahuovutus, josta voidaan käyttää myös nimeä villamaalaus. Villaa käytetään ikään kuin maalina ja huovutusneulaa pensselinä, kun villakuituja pistellään paikoilleen kankaan pintaan. Neulahuovuttamalla saa tehtyä ihmeellisen yksityiskohtaista jälkeä, ja lopputuloksesta tulee usein hyvin elävä, varsinkin kun aiheena on eläimet. Villa kun jo itsessään jäljittelee hyvin eläinten karvapeitettä. Pohjakankaana on yleensä pellavakangas, pienemmissä töissä taas kierrätyshuopaa ja materiaalina kotimainen lampaanvilla.

Heinonen aloitti taulujen neulahuovuttamisen kesällä 2018 valmistuttuaan juuri tekstiiliartesaaniksi Raision seudun koulutuskuntayhtymästä (Raseko). Saman vuoden loppupuolella hän perusti yrityksensä Helana Art, jonka nimissä hän tekee erilaisia huovutustöitä, enimmäkseen tilaustöinä tehtäviä muotokuvia lemmikeistä. Hän on tehnyt töitä muutamiin näyttelyihin ja jakaa osaamistaan myös muille ohjaamalla neulahuovutuskursseja.

Esa Mierlahti, Neljän kuvan ryhmä. Akryylivärit ja tussi. 2020.
Esa Mierlahti, Kasvot I. Akryylivärit ja tussi. 2020.
Uusikaupunkilaisella Esa Mierlahdella on kiinnostus kuvien tekemiseen ja piirtämiseen ollut aina. Tekniikkana hän käyttää tavallisesti akryylivärejä, maalaten kankaalle, paperille ja puupohjalle. Teosten värimaailma on voimakas ja aiheena on tavallisimmin kasvot, kuten kaikissa hänen Kasvotusten-näyttelyyn tuomissaan teoksissa.
Reetta Koivula,  sekatekniikoin tehdyt teokset Ikuinen riita ja Kummajainen, 2020.

Reetta Koiuvla, Keräilijä. Tussi, 2020.

Reetta Koivula on 15-vuotias yläkoululainen Laitilasta. Hän on harrastanut piirtämistä ja maalaamista pienestä pitäen. Viime vuonna hän osallistui Eläinmaailman väriloistoa -näyttelyyn Runonkulman Galleriassa akryylimaalauksilla. Nyt teosten tyyli on muuttunut hyvin yksityiskohtaiseksi piirtämiseksi ja myös tekniikka on vaihtunut vesiväreihin ja tusseihin. Näissä teoksissa riittää tarkasteltavaa pitemmäksikin ajaksi.

Maija Esko, Ä m m ä n r e u h a k k e e t. Maalattu ja täytetty puuvilla, 2019.


Maija Esko on raumalainen kuvataideopettaja ja tekstiilitaiteilija, Green Care -tutkija ja yliopisto-opettaja, joka on työskennellyt erilaisissa taide- ja koulutusprojekteissa. Hänen suhtautumisensa taiteen tekemiseen on innostunutta ja positiivista ja kuten tässäkin näyttelyssä, myös humoristisen hyväntuulista. Ä m m ä n r e u h a k k e e t -teos on kirvoittanut monia keskusteluja näyttelyvieraissa, iloisia ja positiivisia ajatuksia naiseuteen liittyen, samaistumisen kohteitakin näistä on löydetty.

Miia Ylikoski, Kolmet kasvot. Keramiikka, akryylimaali, 2020.

Miia Ylikoski, Vire. Etsaus ja akvatinta, 2020.

Miia Ylikoski, Peilikuva. Etsaus ja akvatinta, 2019.

Miia Ylikoski, Samaan suuntaa. Keramiikka, 2020.

Miia Ylikoski on porilainen taidegraafikko ja keraamikko. Grafiikka ja keramiikka ovat hänelle ominaisimmat työtavat, koska niiden työmenetelmät antavat suunnittelusta huolimatta sattumalle tilaa ja niissä virheet saattavat joskus tuottaa jopa odotettua paremman tuloksen. 

Töissään Miia Ylikoski haluaa välittää katsojalle ajatuksen siitä, miltä jokin asia tuntuu ja herättää katsojissa tarinoita. Hän käyttää töissään usein värejä ja haluaa niiden kautta synnyttää voimakkaamman elämyksen jonkin hetken tai muiston tunnelmasta. Katsoja  pääsee hänen teostensa kautta ikään kuin tirkistämään hetkeksi omiin, ehkä osin unohtuneisiinkin muistoihinsa. Luonto ja naiset ovat Ylikosken töissä usein pääosassa.

Hannele Salmelan teokset Surusta kasvaa valo, Kun katson sinuun ja Hiljaisuus puhuu kasvoissani.

Hannele Salmela on tehnyt taidetta aktiivisesti jo yli 20 vuotta. Hän yhdistelee taiteessaan ennakkoluulottomasti eri tekniikoita. Maalaaminen on hänelle kuin päiväkirjan pitämistä. Maalauksella on oma elämänsä, jonka hän antaa nousta pintaan, kasvot, linnut ja puut tulevat aina hänen teoksiinsa. ”Ihminen ei voi nähdä omia eikä korkeimman kasvoja. Linnut auttavat oppimaan tarttumisesta luopumista - vapauteen. Puut tanssivat ja siitä syntyy tuli. Kasvokkain toistemme kanssa on pyhä hetki, lahja meille kaikille.” 

Mari Aspola, teossarja Olemisesta (Luottamus, Oivallus ja Maailmassa).
Carborundum ja akvarelli,2020.
Mari Aspola, Maailmassa. Teos sarjasta Olemisesta.
Carborundum ja akvarelli,2020.
Mari Asploa on tehnyt työuransa Raumalla kuvataiteen lehtorina ja on jatkanut taiteellista työskentelyään sen jälkeen hyvin aktiivisesti. Aspola on tavallisesti käyttämänsä tekniikan, kartonkigrafiikan uranuurtaja. Tähän näyttelyyn hän on korona-ajan myötä palannut aiempiin vedoksiinsa, jatkaen carborundum-tekniikalla tehtyjä vedoksiaan vesiväreillä. Sarja kuvastaa tätä aikaa ja sitä, miten nyt ollaan uudenlaisten asioiden kanssa kasvotusten.
Iida Ojanperä, Fountain, Travel in Venus ja Flower - Flow Over Lovers.
Muste ja lehtimetalli paperille, 2015.

Iida Ojanperä, Fountain. Muste ja lehtimetalli paperille, 2015.
Kuvattu tähän vinosti, jotta tekniikka näkyy paremmin.
Iida Ojanperä, Flower - Flow Over Lovers. Muste ja lehtimetalli paperille, 2015.
    
Ida Ojanperä on syntynyt 1983 Kaskisissa ja asuu ja työskentelee nyt Kaarinassa. Hän on valmistunut Turun taideakatemiasta valokuvaajaksi vuonna 2008. Piirtäminen ja musteella työskentely on tullut Ojanperälle viime vuosina yhä tärkeämmäksi. Taiteen tekeminen on hänelle ”silta näkyvän ja näkymättömän välillä – kanava tuoda näkyväksi jotain sellaista, mitä muuten ei voi aistein havaita”.

Kasvotusten-näyttely on herättänyt ihastusta näyttely-yleisössä. Näin monen taiteilijan teoksia ja erilaisia teoksia yhdessä galleriatilassa ja silti kokonaisuus on hyvin toimiva ja monia ajatuksia herättävä. Kannattaa lähteä katsomaan, näyttely on esillä vielä la-su 19.-20.12., molempina päivinä avoinna klo 11-15. Runonkulman Gallerian osoite on Ylinenkatu 38B, Uusikaupunki. Huolehditaan yhdessä turvallisuudesta turvavälein, käsiä pesemällä ja maskeja käyttämällä. 


tiistai 17. marraskuuta 2020

Salaperäinen luonto

Kaarinalaisen Milla Karppisen ja turkulaisen Jonna Oksasen yhteisnäyttelyn teemana on Salaperäinen luonto. Runonkulman Galleriassa heillä molemmilla on ollut teoksia aikaisemminkin esillä, mutta nyt ensimmäistä kertaa yhdessä. Keskenään aivan erilaiset ja eri tekniikoin tehdyt teokset muodostavat hyvän ja värikkään kokonaisuuden. Kokonaisuus ottaa myös gallerian tilan hyvin haltuun, Karppisen komeat sekatekniikkamaalaukset käyttävät ja täyttävät gallerian seinätilaa ja Oksasen keramiikka veistostolppia ja lattia-alaa. On miellyttävää tulla tilaan, jossa on nähtävää monella tasolla ja koettavaa riittää. 

Salaperäinen luonto Runonkulman Galleriassa.

Milla Karppisen teoksissa on abstraktia pohjapintaa, jota hän kertoo työstävänsä pitkään ja osin sattumanvaraisestikin ja kurinalaisempi työskentely alkaa esittävän aiheen kuvauksessa. Tämän näyttelyn kaikissa teoksissa esiintyy peura. Keskenään samanlaisiinkin aiheisiin on löytynyt erilaista tunnelatausta värimaailmojen vaihtelun kautta.

Milla Karppinen, Valkea aamu. Sekatekniikka, 2019.
Milla Karppinen, Pieniä rukouksia I. Sekatekniikka, 2019.

Milla Karppinen, No fear. Sekatekniikka, 2019.

Vastaavalla tavalla myös Jonna Oksanen esittää teoksissaan toistuvaa lintujen, perhosten ja sudenkorentojen teemaa, joihin taustan värierot ja keramiikan pintakäsittelyn vaihtelu tuovat muutosta. Näissä teoksissa taitelija onkin käyttänyt monia erilaisia keramiikan käsittelyn keinoja, olennaisimpana aiheen esittävyyden kannalta on seula- ja sivellinkoristelu, värien kannalta engobe, posliiniliete, painopasta ja lasite ja lisäksi vielä esineiden poltto puulämmitteisessä uunissa, jossa tulen lieskat pääsevät suoraan keramiikan pintaan. 

Jonna Oksanen, Kevein siivin 1-6. Puupolttoista keramiikkaa,
seula- ja sivellinkoristelu, engobe, painopasta ja lasite. 

Yläpuolella Jonna Oksasen teokset sarjasta Sulkasato. 
Jonna Oksanen, Kohtaamisia 1-4. Puupolttoista keramiikkaa, 
seula- ja sivellinkoristelu, engobe, painopasta ja lasite.

Lintuja Oksanen on tehnyt myös kolmiulotteisina. Näiden Helmilintujen pullean suloinen muoto ja ilmeikkyys on ihastuttanut jo monia näyttelyssä kävijöitä. Samoin Bubling-veistosvaasit, jotka matalalla tasolla näyttäytyvät omasta mielestäni kuin linnunpoikasina. Myös laulajina ne on nähty. Kuplamaisten selkeiden muotojen pinnoilla on viehättäviä yksityiskohtia ja lasitevärien vaihtelua. Varmasti teoksia, joissa on tarkasteltavaa loputtomiin. 

Jonna Oksanen, Helmilintu 1-3. Puupolttoista keramiikkaa ja rautaa.
Dreijattu ja käsin muovailtu, engobe ja posliiniliete.

  
Jonna Oksanen, Bubling. Veistosvaasit, 
käsinrakennettu kivitavarakeramiikka, engobe ja lasitteet.
Milla Karppisen sekatekniikkateokset Huomenna nouseva aurinko ja Ei niin että olisin levoton. Etualalla Jonna Oksasen keramiikkaa Bubling. 
Karppisen maalauksissa on myös räväkkää väriä, todellista voimaa ja väri-ilottelua. Tämä osuus näyttelystä on omiaan antamaan energiaa marraskuun vesisateiseen pimeyteen. 

Milla Karppinen, Kirkkaana elämän virta. Sekatekniikka, 2020.
Karppisen maalauksissa voi seurata peuran tyyntä liikettä pitkin maalausten pintoja. Peura on toisaalta arka ja säikky, kuten luonnossa ihmisen kohdatessaan, valmiina pakenemaan paikalta. Maalausten peura on kuitenkin kuin kotonaan, se ei ole lähdössä minnekään. Se on pysähtyneenä ja katseltavana, välillä katselevana ja tarkkailevana, kuin sillä olisi meille jokin viesti. Kaikessa taustalla vaikuttavassa kirjavuudessa, houkutuksessa, ehkä sekasorrossakin se on löytänyt paikkansa ja tapansa olla oma itsensä.

Milla Karppinen, sekatekniikka. Kaikki kaipuusta uskomuksiin, 2020.
Milla Karppinen, Twins. Sekatekniikka, 2018.

Salaperäinen luonto -näyttely on esilllä Runonkulman Galleriassa 29.11. asti ja avoinna ke 16-19 ja la 11-15. Avoinna siis myös sunnuntaina 29.11. 11-15 ja tuolloin molemmat taiteilijat ovat tavattavissa ja kertovat teoksistaan klo 13-15. Tervetuloa osoitteeseen Ylinenkatu 38B, Uusikaupunki!





tiistai 20. lokakuuta 2020

Alchemilla

Poimulehden, Alchemilla Vulgariksen muoto on kiehtonut turkulaista taidegraafikkoa Tarja-Liisa Saloa. Hänen Alchemilla-näyttelynsä Runonkulman Galleriassa koostuukin melkein pelkästään poimulehtiaiheisista teoksista. Vasta teoksia tehtyään taiteilija perehtyi tarkemmin moniin poimulehteä koskeviin uskomuksiin ja kyseessä onkin monin tavoin vetoava kasvi. 

Poimulehti on liitetty naisellisuuteen, hyvinvointiin ja kauneuteen ja sen voimiin luotettiin kuin nuoruudenlähteeseen. Vanhan kansan uskomusten mukaan poimulehti on naisia voimaannuttava yrtti. Poimulehden keskelle kertyvää kastepisaraa on pidetty elämän eliksiirinä, ja keskiajalla alkemistit uskoivat jopa, että tuo lehden kastepisara on kullan maaginen ainesosa. Ehkä Tarja-Liisa Salon alla oleva teos Alchemilla XI, Kultainen ympyrä, onkin saanut lähtökohtansa siitä uskomuksesta?

Tarja-Liisa Salo, Alchemilla IX, Kultainen ympyrä. Monotypia, 2020.

Yksityiskohta Kultainen ympyrä -teoksesta.


Tarja-Liisa Salo, Verkko. Sekatekniikka, 2020.

Kastepisaroita löytyy myös sekatekniikalla toteutetusta teoksesta Verkko. Näyttelyssä on tosiaan vain kaksi teosta, mitkä aiheeltaan ja tekniikaltaan poikkeavat yhtenäisestä poimulehtiteemasta. Nämä teokset ovat tummia, olematta kuitenkaan synkkiä. Metsäistä teemaa ja luonnon herkkyyttä löytyy niistäkin. Alla olevan kuvan teos sai erään nuoren näyttelyvieraan haltioitumaan juuri metsäisyyden vuoksi. Hän viivähti teoksen äärellä rauhassa ja kertoi sitten aiheen ja värien vievän hänet kuin sisälle metsän tunnelmaan, "juuri tuollaista metsässä on".

Tarja-Liisa Salo, Alchemilla XI, Heinikko. Monotypia, 2020.

Tarja-Liisa Salo, Alchemilla IV. Monotypia, 2020.


Tarja-Liisa Salo, Alchemilla XII. Monotypia, 2020.

Gelatiinilaatta on taiteilijalle uusi materiaalilöytö monotypiatekniikkaan. Hän tekee laatat itse, jäähdyttäen gelatiiniseoksen haluamaansa laattakokoon pohjaksi monotypialle. Väreinä hän käyttää akryylivärejä ja materiaalina mm. kuivattuja kasveja. Yläpuolella olevissa teoskuvissa näkyy erityisen hyvin värien kerroksittaisuus ja yksityiskohtien kauneus. Tekniikka kopioi lehtien ruoteet ja muut yksityiskohdat uskomattoman tarkasti ja hienosti ja päällekkiset vedostuskerrat rikastuttavat värimaailmaa.

Tarja-Liisa Salo, Alchemilla XIII, Roosa ja Alchemilla VIII, Sininen oksa. Monotypia, 2020.

Pieni palanen Tarja-Liisa Salon monotypiavedosta Alchemilla V.

Tarja-Liisa Salo, Alchemilla X, Kaislikko. Monotypia, 2020.


Yläpuolella olevassa Kaislikko-aiheessa on mielestäni upealla tavalla tuotu aiheeseen rytmiä. Sommittelu on tasapainoinen ja silti eläväinen. Myös värit miellyttävät minua, silmä lepää tässä. 

Alchemilla-näyttelyn pääset näkemään vielä kuluvan viikon aikana, 24.10. asti. Runonkulman Galleria on avoinna keskiviikkona klo 16-19 ja lauantaina klo 11-15. Kannattaa poiketa!