Pistoja kankaalla

Raisiolaisen Helena Heinosen Pistoja kankaalla -näyttely esittelee monipuolisesti huovutustekniikoiden mahdollisuuksia taiteessa. Esillä on sekä kaksiulotteisia villamaalauksia että kolmiulotteisia teoksia, joihin on käytetty myös poistotekstiilejä. Heinosen teoksia on nähty Runonkulman Galleriassa viimeksi vuonna 2020 yhteisnäyttelyssä Kasvotusten. Silloin jo jätettiin muhimaan ajatus hänen yksityisnäyttelynsä toteuttamisesta ja nyt vajaat kaksi vuotta myöhemmin kokonaisuus on täällä esillä.

Helena Heinonen, Samikset. Neulahuovutus ja sekatekniikka. 2021.

Yläpuolella olevan kuvan teos Samikset on pysäyttänyt näyttely-yleisön heti näyttelyn alkuun. Ihastuttavan aiheen lisäksi se esittelee tekniikoiden yhdistämisen mahdollisuuksia hienosti, sillä siinä on käytetty neulahuovutustekniikan lisäksi myös märkähuovutusta ja neulepintaa. Lopulta, kun teosta on tarkasteltu pitkään, on useimmiten ihastuneina todettu koiran hammasrivin olevan niiin aito!

Alla olevien villamaalausten suloinen ja ilmeikäs sarja on neulahuovutettu pellavakankaalle. 

Helena Heinonen, Orava puunrungolla. Neulahuovutus, 2020.

Helena Heinonen, Lumikko. Neulahuovutus, 2020.

Helena Heinonen, Töyhtötiainen. Neulahuovutus, 2020.

Helena Heinonen toteuttaa aiheissaan enimmäkseen luonnon aiheita, tässäkin näyttelyssä linnut ja perhoset ovat pääroolissa, vaikka muitakin aiheita toki löytyy. Hän kuvailee pehmeän ja pörröisen materiaalin sopivan hyvin juuri näihin aiheisiin ja tukevan hänen tavoitettaan realistisesta aiheen toteuttamisesta. Heinonen kertoo olevansa lintuharrastaja, ja lintuaiheista suurin osa on kuvattu luonnollisessa koossaan. Perhoset sen sijaan ovat jättimäisiä todelliseen kokoonsa verrattuina. Seuraavien kuvien teokset on neulahuovutettu kierrätyshuovan pintaan ja työt on sen jälkeen leikattu muotoonsa.  

Helena Heinonen, Tylli. Neulahuovutus, 2022.

Helena Heinonen, Tiklit. Neulahuovutus, 2022.

Helena Heinonen, Loistokaapuyökkönen. Neulahuovutus ja sekatekniikka, 2022.

Helena Heinonen, Nokkosperhonen. Neulahuovutus ja sekatekniikka, 2022.

Helena Heinonen, yksityiskohta teoksesta Nokkosperhonen.
Neulahuovutus ja sekatekniikka, 2022.

Helena Heinonen kertoo luonnon ja sen monimuotoisuuden olevan hänelle todella tärkeitä asioita ja tämän hän ottaa huomioon myös materiaalien käytössä. Hän käyttää teoksissaan yhä enemmän poistotekstiilejä ja leikkuujätettä. Poistotekstiilien ja ylijäämävillan hyödyntäminen tulee esiin näyttelyn kolmiulotteisissa linnuissa ja teoksissa, jotka on huovutettu käytöstä poistetun villavaatteen pintaan. Myös suomalaisen lampaanvillan käyttäminen on taiteilijalta tietoinen, eettinen valinta, villa tuotetaan lähellä, pienillä tiloilla.

Helena Heinonen: Kuiri. Sekatekniikka, 2022.

Helena Heinonen, Jalohaikara. Neulahuovutus ja sekatekniikka, 2022.

Helena Heinonen, Kohtaaminen. Neulahuovutus, 2022.

Helena Heinonen on valmistunut keväällä 2018 tekstiiliartesaaniksi. Villalla maalaamiseen hän tutustui vasta opintojensa aikana ja kertoo sen vieneen hänet mennessään. Vuonna 2018 hän perusti myös yrityksensä Helana Art ja on tehnyt siitä asti mm. lemmikkimuotokuvia villamaalaustekniikkaa hyödyntäen. Taide on tullut nopeasti mukaan ja siihen Heinonen haluaa jatkossa panostaa enemmän. Tekniikka on aikaa vievää, mutta lopputulos on vaivan arvoinen, kuten näyttelyteoksista voi helposti todeta. 

Helena Heinonen, Be brave. Neulahuovutus, 2020.

Helena Heinonen, Viirupöllö. Neulahuovutus, 2020.

Tässä on kuvin esiteltynä 13 teosta Pistoja kankaalla -näyttelystä. Teoksia on esillä kaiken kaikkiaan 30, joten lähde ihmeessä Uuteenkaupunkiin ja Runonkulman Galleriaan tutustumaan koko näyttelyyn, teokset ovat esillä vielä tämän viikon ajan. Galleria on avoinna ke 16-19 ja la 11-15 ja myös Uudenkaupungin joulun avajaisten aikana sunnuntaina 27.11. klo 11-15. Osoite on Ylinenkatu 38B, Uusikaupunki, tervetuloa! 

Loppuu vielä jouluhoukutuksia, saimme myyntiin pienen erän Helana Art -joulukoristeita. :)

 

Et ole nähnyt vielä, mitään

Tutustuin raumalaisen Veli-Matti Selinin taiteeseen noin vuosi sitten, kun hän haki mukaan abstraktin taiteen teemanäyttelyyn vaikuttavilla digitaalisilla piirroksillaan. Samassa yhteydessä tuli puheeksi, että teoksia on useampia, ja ehdotin, että niistä saataisiin koottua koko näyttely Runonkulman Galleriaan. Nyt tämä sarjallinen, 20 teosta sisältävä näyttely "Et ole nähnyt vielä, mitään" on ripustettu hienoksi kokonaisuudeksi gallerian seinille.

Veli-Matti Selin tunnetaan taidegraafikkona ja hän on Rauman Taidegraafikoiden ja Rauman Taiteilijaseuran jäsen. Taidegrafiikan tekeminen on ollut häneltä pitkään tauolla, mutta tietokoneella, digitaalisella piirtopöydällä ja piirtämiseen soveltuvilla ohjelmilla hän on tuonut teoksiinsa taidegrafiikasta tuttuja piirteitä. Hän vertaakin työskentelytavan kerroksittaisuutta serigrafian pintoihin. 

Veli-Matti Selin, Et ole nähnyt vielä, mitään. Kuva 2.

Veli-Matti Selin on työstänyt digitaalisen piirtämisen tekniikkaa monenlaisilla aiheilla ja toisistaan hyvinkin poikkeavilla tyyleillä. Erilaisten vaiheiden kautta löytyi näyttelyn teossarjassa nähtävä kolmiulotteinen, tiimalasimainen muoto, mitä vertikaali musta viivasto korostaa. Tämän tekstin kolme ensimmäistä kuvaa ovat sarjan alkupuolelta ja niissä tuo musta viiva kulkee teoksen pintaa pitkin. Huomaa kaikissa näissä myös tuo valkoinen jokin, mikä se mielestäsi on? Monille se on lintu tai jokin muu hahmo.  Tuo "paperisuikale" lisää teosten kollaasimaista tuntua, sen voi melkein nostaa teoksen pinnasta irti, niin vahva on kolmiulotteisuuden vaikutelma. 

Veli-Matti Selin, Et ole nähnyt vielä, mitään. Kuva 3.

Veli-Matti Selin, Et ole nähnyt vielä, mitään. Kuva 5.

Osassa näyttelyteoksista mustan viivan vierellä on varjostusta ja se lisää entisestään aiheiden kolmiulotteisuutta. Muutamissa teoksissa onkin melkein kuin kankaan laskoksia, kuten alla olevassa kuvassa hyvin näkyy. Valo on tässä teoksessa myös hyvin olennainen, muoto tulee melkein käsin kosketeltavaksi vielä valokuvan kauttakin nähtynä näköjään.

Veli-Matti Selin, Et ole nähnyt vielä, mitään. Kuva 19.

Veli-Matti Selin, Et ole nähnyt vielä, mitään. Kuva 20.

Värit ja pintarakenteet ovat olleet olennaisena osana teossarjassa. Mielikuva tietokoneella piirtämisestä voi helposti olla sellainen, että tekeminen on nopeaa hiirellä klikkailua. Pienelläkin syventymisellä ja teoksia tarkastelemalla voi löytää lukemattomia erilaisia aiheita ja pintoja ja visuaalisia ratkaisuja, mistä teosten tunnelma syntyy. Näyttelyssä esillä oleviin teoksiin ovat vaikuttaneet mm. kineettinen taide ja pop-taide, alapuolella hyviä esimerkkejä näistä ja myös yksityiskohtakuvia.

Veli-Matti Selin, "Et ole nähnyt vielä, mitään" -näyttelyn teoksia Runonkulman Galleriassa.

Veli-Matti Selin, yksityiskohta teoksesta Et ole nähnyt vielä, mitään. Kuva 28.

Veli-Matti Selin, yksityiskohta teoksesta Et ole nähnyt vielä, mitään. Kuva 28.

Veli-Matti Selin, Et ole nähnyt vielä, mitään. Kuva 30.

En tiedä saanko ajatustani puettua oikein sanoiksi, mutta olen tämän näyttelyn teosten äärellä usein ajatellut syventymistä yhden taideteoksen tekemiseen. Digitekniikka antaa loputtomasti mahdollisuuksia kokeilla, korjailla, muuttaa, lisätä ja poistaa. Edellä mainitsin, että tekniikka antaa mielikuvan nopeasta tekemisestä. Siinäkin on kuitenkin kyse harkinnasta ja valintojen tekemisestä. Elämässämme on monissa asioissa vallalla nopean suorittamisen pyrkimys, ja nämä teokset ovat saaneet minut pohtimaan hidastamista, harkintaa, vaihtoehtojen hakemista, syventymistä tekemiseen. Voi kun kaikelle, mitä teemme olisi aivan rauhallista aikaa. Sama koskee näiden teosten kokemista. Katso kaukaa, tutki läheltä, näe pintaa syvemmälle ja löydä uusia maailmoja. 

Veli-Matti Selin, Et ole nähnyt vielä, mitään. Kuva 17.

Veli-Matti Selin, Et ole nähnyt vielä, mitään. Kuva 13.

Näyttelyn nimi "Et ole nähnyt vielä, mitään", viittaa taiteilijan mukaan ympärillämme olevaan jatkuvaan kuvatulvaan. Osaltaan sekin liittyy kokemusympäristömme hektisyyteen, näemme niin paljon, ettemme oikeastaan ehdi nähdä. Tässä näyttelyssä voit nähdä ja kokea edelleen jotain uutta. Ja näyttelyn jälkeen et ole nähnyt vieläkään mitään. 

Veli-Matti Selin, Et ole nähnyt vieläkään, mitään.

Teokset ovat pigmenttimustevedoksia laadukkaalle Hahnemühle-paperille. Vedossarjan viimeinen teos, mikä on kuvaavasti nimeltään Et ole nähnyt vieläkään, mitään, on tulostettu metallipinnalle. 

Loppuun laitan vielä kuvan teoksesta, mistä on näyttelyn kuluessa muodostunut itselleni voimaannuttava.

Veli-Matti Selin, Et ole nähnyt vielä, mitään. Kuva 8.

Et ole nähnyt vielä, mitään -näyttely on esillä 29.10. asti. Seinille ripustetun näyttelyn lisäksi mukana on kahdessa lattiatelineessä runsaasti irtovedoksia. Moni näyttelyvieras onkin todennut, että tässähän on oikeastaan katsottavana kolme erillistä näyttelykokonaisuutta. Kannattaa siis tulla käymään! Runonkulman Gallerian aukiolot ovat ke 16-19 ja la 11-15. Osoite on Ylinenkatu 38B, Uusikaupunki. Tervetuloa!

Yhteyksiä

Yhteyksiä-näyttely esittelee uusikaupunkilaisen Moninaiset-ryhmän, Auli Sormusen, Hannele Salmelan, Susanna Pihlajan ja Mervi Levasen sekatekniikoin tehtyjä maalauksia ja keraamisia veistoksia. Ryhmän ensimmäinen näyttely oli vuonna 2011 Kulttuurikeskus Crusellissa ja sen jälkeen olemme pitäneet useampia näyttelyitä yhdessä ja erikseen. 

Näyttelyn teeman "Yhteyksiä" sovimme viime talven aikana ja siitä asti olemme käsitelleet aihetta tahoillamme, kukin omista ajatuksistamme ja lähtökohdistamme käsin. Yhteistä näyttelyä suunnittelimme oikeastaan vasta vuoden päähän, mutta minä, Mervi, Runonkulman Gallerian galleristi innostuinkin ehdottamaan näyttelyä jo melko pikaisella aikataululla. Kesällä päätimme, että kokonaisuus tulee onnistumaan ja kun elokuun lopussa toimme uudet työmme galleriatilaan, huomasimme niiden jälleen kerran toimivan upeasti yhdessä.

Hannele Salmela, Vain öisin liikkuvat haltijat. Sekatekniikka, 2022.

Mervi Levanen, Aina luonani. Korkean polton keramiikkaa, 2022.

Ensimmäisinä galleriatilaan tuotiin yläpuolella olevat teokset, Hannele Salmelan Vain öisin liikkuvat haltijat ja oma keramiikkaveistokseni, Aina luonani. Ne asettuivat ensimmäiselle niille katsotulle paikalle, lähelle toisiaan. Yllättävä yhteys löytyi heti, henkilöiden vaatetuksen väreistä ja kultaisesta hohteesta, mikä molemmista teoksista huokuu. 

Auli Sormunen: Maaemon tytär. Keramiikka, liima, massa, öljyväri ja kierrätysmateriaali, 2022. 
Ikuru. Sekatekniikka paperille, 2008.

Auli Sormunen, Maaemon tytär.
Keramiikka, liima, massa,öljyväri ja kierrätysmateriaali, 2022.

Auli Sormusen kookas keraaminen veistos Maaemon tytär vastaanottaa näyttelyvieraan tilaan. Surumielisenä se katsoo suoraan sinuun, hymyilee kuitenkin vähäsen ja ojentaa käsissään olevia roskia. Teos on hyvin vaikuttava ja luonnontilaan kantaa ottava. 

Auli Sormunen, Jättäkää edes haavat. Akryyli/öljymaalaus levylle, 2021.

Myös teos Jättäkää edes haavat kuvailee tekijänsä, Auli Sormusen luontosuhdetta ja surua metsien tuhoutumisesta. Nämä kaksi voimakasta teosta ovat tehneet näyttely-yleisöön suuren vaikutuksen. 

Susanna Pihlaja, Vanha tieto. Akryyli/sekatekniikka, 2022.

Mervi Levanen, Hetki aikojen väliltä. Korkean polton keramiikkaa, 2022.

Mervi Levanen, Hetki aikojen väliltä. Korkean polton keramiikkaa, 2022.

Hannele Salmela, Tulee uusi lehti, pieni ääretön. Kollaasi, 2022.
Alapuolella yksityiskohtia teoksesta.

 

Näyttelystä löytyy meiltä muiltakin luontosuhteen pohdintaa, kuten yläpuolella olevissa teoksissa. 

Kaikenlaisten teostemme välillä olevien yhteyksien löytäminen on ollut ilahduttavaa. Itsestään selvimpänä yhteytenä teoksissa näkyy naiseus, mutta myös jo mainittu luontosuhde tulee erilaisissa yksityiskohdissa esille. Yksityiskohtia, värejä, muotoja, pintoja, materiaaleja, teemoja. Kiinnostavaa oli huomata, että lähes kaikissa teoksissa hiuksilla tai juurakoilla on iso rooli ja välillä ne ovatkin sitten yhtä ja samaa. 

Susanna Pihlaja, Salaisuus. Akryyli/sekatekniikka, 2022.

Yksityiskohta Susanna Pihlajan teoksesta Salaisuus.

Hannele Salmela, Miksi en koskaan sanonut. Sekatekniikka. 2022.

Mervi Levanen, Yhteisiltä juurilta (Amandat). Korkeanpolton keramiikkaa, 2022.

Pintaa syvemmälle pohtien kaikissa teoksissa on haikeutta, menneiden muistelemista ja jonkinlaista luopumista. Omat kokemuksemme johdattavat taidettamme ja väistämättä teoksiin tulee mukaan omaa elämäämme, mutta myös tunteita ajan ilmiöihin ja maailman tapahtumiin liittyen. Uskon ja olen itse asiassa jo monet kerrat nähnytkin, että näyttelyn surumielisestä pohjavireestä huolimatta siitä saa myös voimia ja toivoa. Teosten tunnetiloihin voi samaistua ja niistä löytyy myös seikkailua ja rakkautta. 

Hannele Salmela, Elopellon laulu I. Kollaasi, 2022.

Mervi Levanen, Yhteen juurtuneet. Korkean polton keramiikkaa, 2022.

Susanna Pihlaja, Haukiratsu. Akryyli/sekatekniikka, 2022.

Auli Sormunen, Maaemon tyttären jalat. Keramiikkaa.

Yhteyksiä-näyttely on esillä Runonkulman Galleriassa 1.10. asti ja avoinna vielä keskiviikkona klo 16-19 ja lauantaina klo 11-15. Galleriaan on vapaa pääsy ja osoite on Ylinenkatu 38B, Uusikaupunki. Tulethan vielä käymään! 

Kotiinpaluu

Raumalainen taidegraafikko Meri Pauniaho kuvaa Kotiinpaluu-näyttelynsä teoksissa mm. huonetiloja ja maisemassa olevia rakennuksia ja pihoja. Hän kertoo teosten paikkojen perustuvan hänen lapsuuden kokemuksiinsa ja muistojen synnyttämiin tunnelmiin. Huoneet ovat ihmisistä tyhjiä, mutta täynnä merkityksiä. Taiteilija kuvaa näkymiä myös kuin pieniksi kansatieteellisiksi tutkielmiksi monille tuttuine esineineen. 

Meri Pauniaho, Lux aeterna. Kohopaino pvc-levyltä,  2021.

Meri Pauniaho, Peräkamari. Kohopaino pvc-levyltä, 2018.

Meri Pauniaho, Lepopaikka. Kohopaino pvc-levyltä, 2022.

Yläpuolella oleva teos Lepopaikka on näyttelyn kuluessa osoittautunut itseäni eniten kiehtovaksi teokseksi. Teos on täynnä yksityiskohtia, erilaista viivajälkeä ja pintaa ja väreissäkin on voimakasta kontrastia, mutta silti työ on tasapainoinen ja levollinen, kuten nimikin kertoo. Monissa näyttelyn teoksissa on jotain, mikä antaa vaikutelman vanhasta rakennuksesta, kuten tässä nyt hirsiseinä ja himmeli ja samalla sisutuksessa on jotain 1960- tai 70-luvun henkeä. 

Huoneiden seinillä olevat taulut tuovat minulle mieleen postimerkit ja siksi varsinkin alla oleva teos Välitila voisi mielestäni olla myös nukkekotimainen miniatyyritila. Useammassa näyttelyn teoksessa on mukana Pauniaholle tuttuja pandoja. Hän kertoo niiden edustavan ihmisiä, ja ne tuovat aiheisiin mukaan myös elämää.

Meri Pauniaho, Välitila. Kohopaino pvc-levyltä, 2018.

Meri Pauniaho, Lemmikki. Kohopaino pvc-levyltä, 2018.

Meri Pauniaho, Mietteissä. Kohopaino pvc-levyltä, 2018.

Osa näyttelyn teoksista on selvästi pelkistetympiä, jopa abstrahoivaa kuvaustapaa. Teoksissa Mamman maa ja Keijon maa taiteilija kuvaa pihojen pohjapiirroksia, puutarhapalstoja. Sitä en tiedä, perustuvatko aiheet todelliseen pihaan vai muistikuviin, mutta sommitelmat ja väriyhdistelmät ovat mielenkiintoisia ja itse katsonkin näitä enemmän värisommitelmina kuin esittävinä aiheina.

Meri Pauniaho, Mamman maa. Kohopaino pvc-levyltä, 2022.

Meri Pauniaho, Keijon maa. Kohopaino pvc-levyltä, 2022.

Meri Pauniaho käyttää kohopainotekniikkaa, pvc-levyä ja yhden laatan tekniikkaa. Vedossarjat ovat melko pieniä, neljän, välillä kuitenkin seitsemänkin vedoksen sarjoja. Värikerroksia voi olla joskus jopa kymmenen. Vaihteleva ja pikkutarkka viivajälki eri pinnoilla on tunnusomaista Pauniahon taiteessa, tämä yhdistettynä värien käyttöön tuo teoksiin tekstiilimäisen vaikutelman. 

Meri Pauniaho, Pilvilinna. Kohopaino pvc-levyltä, 2022.

Meri Pauniaho, Autiomaa. Kohopaino pvc-levyltä, 2021.

Meri Pauniaho on paikalla Runonkulman Galleriassa lauantaina 13.8. klo 12-14, tule tapaamaan taiteilijaa, kuulemaan näyttelystä ja kohopainotekniikasta! Osoite on Ylinenkatu 38B, Uusikaupunki.

Näyttely on esillä ennakoitua pidempään, 28.8. asti ja galleria on avoinna ke 16-19 ja la 11-15.