Iloa ja voimaa luonnosta

Elisa Haapasalo on pitänyt vuoden 2014 kuvataiteilijaksi valmistumisensa jälkeen useita yksityisnäyttelyitä ja ollut mukana monissa ryhmänäyttelyissä. Iloa ja voimaa luonnosta on hänen viides yksityisnäyttelynsä Runonkulman Galleriassa. Olen iloinen ja ylpeä siitä, että taiteilijat, kuten Elisa tuovat näyttelyjään uudelleen galleriaani. <3 Tämä ajatus on pinnalla nyt, kun selailin aikaisempia näyttelyistä kirjoittamiani blogitekstejä, ihan sinne kymmenen vuoden taakse gallerian alkuaikoihin. Linkkaankin tähän tekstin Värien leikkiä -näyttelystä, Elisa Haapasalon ensimmäisestä näyttelystä Runonkulmalla vuodelta 2013. 

Ja sitten tähän hetkeen. Iloa ja voimaa luonnosta esittelee nimensä mukaisesti luontoteemoja. Väreissä on Haapasalolle tyypillistä voimaa ja vahvoja, ilmaisullisia sävykontrasteja ja pintojen vaihtelua. 

Elisa Haapasalo, Voimametsä. Akryylimaalaus, 2023.

Elisa Haapasalo, Punapukuiset puut. Öljymaalaus, 2023.

Elisa Haapasalo, Kotimetsä. Akryylimaalaus, 2023.

Metsäaiheisten maalausten puut seisovat voimakkaina ja ryhdikkäinä, on helppoa nähdä ne sellaisina, joihin voi tukeutua ja joista voi saada voimaa. Myös aiheiden sommittelu tuo metsän lähelle, sinne voi melkein mennä sisälle. Näyttelyn kukkamaalauksissa taas on erilaista "rönsyilyä", kasvua sinne ja tänne, elinvoimaa niissäkin.

Elisa Haapasalo, Muotoja luonnosta II. Akryylimaalaus, 2023.

Elisa Haapasalo, Värien rikkautta. Öljymaalaus, 2023.

Elisa Haapasalo, Kukkien elinvoimaa. Öljymaalaus, 2023.

                                                

Iloa ja voimaa luonnosta -näyttelyssä on esillä 27 maalausta, akryyli- ja öljymaalauksia. Lähes kaikki maalaukset ovat tältä ja viime vuodelta, vain muutama vähän vanhempi teos on mukana kokonaisuudessa. Osa maalauksista koottiin alla olevassa kuvassa näkyväksi tiiviiksi ryhmäksi, alempana kolme näistä teoksista nähtävillä vähän suuremmassa koossa.

   

Elisa Haapasalo, Kesäinen hetki. Akryylimaalaus, 2021.

Elisa Haapasalo, Linnunpojat piilosilla. Öljymaalaus, 2021

Elisa Haapasalo, Rantametsä kukkii. Öljymaalaus, 2023.

Vielä esittelyyn kaksi aikaisemmista maalauksista tyyliltään hyvin poikkeavaa maalausta. Näissä aihetta voimakkaasti pelkistäen maalattujen näkymien väreissä on kevään tuntua ja aurinkoisuutta.

Elisa Haapasalo, Vuoristokylä. Akryylimaalaus, 2023.

Elisa Haapasalo, Kylä lehvästön alla. Akryylimaalaus, 2023.

Elisa Haapasalon teokset ovat esillä Runonkulman Galleriassa 25.3. asti ja galleria on avoinna ke 16-19 ja la 11-15. Tämä näyttely lataa akkuja juuri sopivasti tässä kevään tuloa odotellessa,  tervetuloa kokemaan värien voimaa!

Yhteyksiä

Yhteyksiä-näyttely esittelee uusikaupunkilaisen Moninaiset-ryhmän, Auli Sormusen, Hannele Salmelan, Susanna Pihlajan ja Mervi Levasen sekatekniikoin tehtyjä maalauksia ja keraamisia veistoksia. Ryhmän ensimmäinen näyttely oli vuonna 2011 Kulttuurikeskus Crusellissa ja sen jälkeen olemme pitäneet useampia näyttelyitä yhdessä ja erikseen. 

Näyttelyn teeman "Yhteyksiä" sovimme viime talven aikana ja siitä asti olemme käsitelleet aihetta tahoillamme, kukin omista ajatuksistamme ja lähtökohdistamme käsin. Yhteistä näyttelyä suunnittelimme oikeastaan vasta vuoden päähän, mutta minä, Mervi, Runonkulman Gallerian galleristi innostuinkin ehdottamaan näyttelyä jo melko pikaisella aikataululla. Kesällä päätimme, että kokonaisuus tulee onnistumaan ja kun elokuun lopussa toimme uudet työmme galleriatilaan, huomasimme niiden jälleen kerran toimivan upeasti yhdessä.

Hannele Salmela, Vain öisin liikkuvat haltijat. Sekatekniikka, 2022.

Mervi Levanen, Aina luonani. Korkean polton keramiikkaa, 2022.

Ensimmäisinä galleriatilaan tuotiin yläpuolella olevat teokset, Hannele Salmelan Vain öisin liikkuvat haltijat ja oma keramiikkaveistokseni, Aina luonani. Ne asettuivat ensimmäiselle niille katsotulle paikalle, lähelle toisiaan. Yllättävä yhteys löytyi heti, henkilöiden vaatetuksen väreistä ja kultaisesta hohteesta, mikä molemmista teoksista huokuu. 

Auli Sormunen: Maaemon tytär. Keramiikka, liima, massa, öljyväri ja kierrätysmateriaali, 2022. 
Ikuru. Sekatekniikka paperille, 2008.

Auli Sormunen, Maaemon tytär.
Keramiikka, liima, massa,öljyväri ja kierrätysmateriaali, 2022.

Auli Sormusen kookas keraaminen veistos Maaemon tytär vastaanottaa näyttelyvieraan tilaan. Surumielisenä se katsoo suoraan sinuun, hymyilee kuitenkin vähäsen ja ojentaa käsissään olevia roskia. Teos on hyvin vaikuttava ja luonnontilaan kantaa ottava. 

Auli Sormunen, Jättäkää edes haavat. Akryyli/öljymaalaus levylle, 2021.

Myös teos Jättäkää edes haavat kuvailee tekijänsä, Auli Sormusen luontosuhdetta ja surua metsien tuhoutumisesta. Nämä kaksi voimakasta teosta ovat tehneet näyttely-yleisöön suuren vaikutuksen. 

Susanna Pihlaja, Vanha tieto. Akryyli/sekatekniikka, 2022.

Mervi Levanen, Hetki aikojen väliltä. Korkean polton keramiikkaa, 2022.

Mervi Levanen, Hetki aikojen väliltä. Korkean polton keramiikkaa, 2022.

Hannele Salmela, Tulee uusi lehti, pieni ääretön. Kollaasi, 2022.
Alapuolella yksityiskohtia teoksesta.

 

Näyttelystä löytyy meiltä muiltakin luontosuhteen pohdintaa, kuten yläpuolella olevissa teoksissa. 

Kaikenlaisten teostemme välillä olevien yhteyksien löytäminen on ollut ilahduttavaa. Itsestään selvimpänä yhteytenä teoksissa näkyy naiseus, mutta myös jo mainittu luontosuhde tulee erilaisissa yksityiskohdissa esille. Yksityiskohtia, värejä, muotoja, pintoja, materiaaleja, teemoja. Kiinnostavaa oli huomata, että lähes kaikissa teoksissa hiuksilla tai juurakoilla on iso rooli ja välillä ne ovatkin sitten yhtä ja samaa. 

Susanna Pihlaja, Salaisuus. Akryyli/sekatekniikka, 2022.

Yksityiskohta Susanna Pihlajan teoksesta Salaisuus.

Hannele Salmela, Miksi en koskaan sanonut. Sekatekniikka. 2022.

Mervi Levanen, Yhteisiltä juurilta (Amandat). Korkeanpolton keramiikkaa, 2022.

Pintaa syvemmälle pohtien kaikissa teoksissa on haikeutta, menneiden muistelemista ja jonkinlaista luopumista. Omat kokemuksemme johdattavat taidettamme ja väistämättä teoksiin tulee mukaan omaa elämäämme, mutta myös tunteita ajan ilmiöihin ja maailman tapahtumiin liittyen. Uskon ja olen itse asiassa jo monet kerrat nähnytkin, että näyttelyn surumielisestä pohjavireestä huolimatta siitä saa myös voimia ja toivoa. Teosten tunnetiloihin voi samaistua ja niistä löytyy myös seikkailua ja rakkautta. 

Hannele Salmela, Elopellon laulu I. Kollaasi, 2022.

Mervi Levanen, Yhteen juurtuneet. Korkean polton keramiikkaa, 2022.

Susanna Pihlaja, Haukiratsu. Akryyli/sekatekniikka, 2022.

Auli Sormunen, Maaemon tyttären jalat. Keramiikkaa.

Yhteyksiä-näyttely on esillä Runonkulman Galleriassa 1.10. asti ja avoinna vielä keskiviikkona klo 16-19 ja lauantaina klo 11-15. Galleriaan on vapaa pääsy ja osoite on Ylinenkatu 38B, Uusikaupunki. Tulethan vielä käymään! 

Minuun maalattua

Minuun maalattua -näyttely esittelee Maria Kajankin lämminhenkisiä, pysähdyttäviä öljymaalauksia. Teosten aiheina on tavallaan maalaukseen kätkeytyviä, profiilista kuvattuja naishahmoja ja suoraan katsojaan "katsovia", suljetuin silmin kuitenkin, mutta enemmän katseelle avoinna olevia muotokuvia. Naiset vaikuttavat olevan omiin ajatuksiinsa ja tunteisiinsa vaipuneita, herkkiä sekä voimakkaita henkilöhahmoja. 

Maria Kajanki, Kaikki kaunis mitä kannan mukanani. Öljymaalaus, 2022.

Maria Kajanki, Keskeneräisyyttä. Öljymaalaus, 2022. 

Maria Kajanki, Näillä harteilla (kannan kaiken). Öljymaalaus, 2022.

Maria Kajanki, Diiva. Öljymaalaus, 2022.

Teosten teema on antanut näyttely-yleisölle samaistumiskohteita. Moni on pohtinut erityisesti profiilista kuvattujen naisten ajatuksia ja tunnetiloja. Itse koen, että he haluavat olla rauhassa, he ovat omassa maailmassaan, hyvässä ympäristössä, hyvissä ajatuksissa. 

Alla oleva maalaus on näyttelyn nimiteos, Minuun maalattua. Erityisesti tässä teoksessa henkilö vaikuttaa melkein kuin kätkeytyvän teokseen vai onko se sittenkin niin, että hän syntyy, koostuu, muotoutuu kaikista noista väreistä, mitä elämä pitää sisällään?

Maria Kajanki, Minuun maalattua. Öljymaalaus, 2022.

Yksityiskohta Maria Kajankin teoksesta Minuun maalattua.

Näyttelyn maalauksiin on ihastuttu toisaalta myös värien ja mielenkiintoisen ja vapaan sivellinjäljen vuoksi. Tästä hyvinä esimerkkeinä yläpuolella oleva yksityiskohtakuva ja alla oleva Kultaisesta maasta kasvaneet. Se on väreissään monia kontrasteja sisältävä ja melkein pelkkää yksinkertaista sivellinjälkien toistoa oleva teos, jossa silti on kaikki hienosti tasapainossa. Se on muuten näyttelyn ainoa maalaus, missä ei ole henkilöä mukana. 

Maria Kajanki, Kultaisesta maasta kasvaneet. Öljymaalaus, 2022.

On hienoa olla mukana kuulemassa tarinoita, joita ihmiset taiteessa näkevät. Kultaisesta maasta kasvaneet -maalauksesta löytyi uudelle omistajalleen merkityksellinen, henkilökohtainen sisältö ja kahden eri maailman kontrastit. 

Maria Kajankin maalaukset Kultaisesta maasta kasvaneet, Haalistuneita muistoja ja Inkaliljat.

Maria Kajankin öljymaalaukset Värit minussa, Turkoosia, Arvoitus ja Vapaa.

Maria Kajankin tussimaalaukset Mielentiloja I ja
Mielentiloja II sekä hiili-akryylimaalaus Huulipunaa II.

Näyttelykokonaisuus on hyvin yhtenäinen ja harmoninen. Maalausten sävyt toimivat hienosti yhdessä, mutta kuten edellä olleet kuvakoosteet osoittavat, näyttelyssä on silti keskenään hyvin erilaisia teoksia.  Öljymaalauksista voimakkaasti poikkeavat mustavalkoiset teokset on sijoitettu galleriassa "kulman taakse" eli yllättämään katsoja, kun siirrytään sen yhden ovelta näkymättömissä olevan seinämän taakse. Tämä seinämä on tehnyt näyttelykokemukseen ihan oman lisänsä.

Maria Kajanki, Siivet. Öljymaalaus, 2021.

Maria Kajanki, Kruunattu. Öljymaalaus 2021.

Melkein kaikki näyttelyn teokset on kehystetty ja koska taiteilija on myös turkulaisen Kehys & Galleria Funkraamin yrittäjä, niin hän on luonnollisesti tehnyt myös nämä kehystykset itse. 

Maria Kajanki, Sain uudet siivet. Öljymaalaus, 2022.

Viimeisenä kuvana teos, jota olen kutsunut näyttelyn kuningattareksi. Se on näyttelyn kohahduttavin, liikuttavin ja pysähdyttävin teos. Maalaus on kooltaan suuri, noin 140 x 120 cm ja teoksen mittakaava tuo kuvan aiheen vielä jollain lailla lähemmäs katsojaa. Siihen voisi itsekin astua mukaan ja luulen, että moni sinne haluaisikin.

Maria Kajankin edellinen näyttely Runonkulman Galleriassa oli kesällä 2018 ja aloitin tämän tekstin kirjoittamisen lukemalla blogipostaukseni tuosta näyttelystä. Löysin monia yhteyksiä aikaisempaan, vaikka toki paljon muutostakin, ja oli kiusaus lähteä tässä vertailemaan teoksia keskenään. Nyt, kun olet nähnyt kuvissa tämän hetken teoksia, niin voit käydä kurkkaamassa: Maria Kajanki, Paljain jaloin

Jos taas haluat nähdä Minuun maalattua -näyttelyn livenä, alkaa olla jo vähän kiirus. Tämä ripustus on esillä 23.7. asti ja galleria on avoinna vielä to-pe klo 11-17 ja la klo 11-15. Toivottavasti ehdit, suosittelen!

Sininen on sitruunaa kirpeämpi

Sininen on sitruunaa kirpeämpi -näyttelyn maalauksissa pyrin tietoisesti siirtymään esittävistä aiheista abstraktiin. Itselleni teoksista nousee vielä helposti teema esiin ja toki niiden nimet antavat suuntaa aiheiden tulkinnalle. Silti toivon, että maalauksistani välittyisi enemmän tunnelma ja värien voima, kuin itse aihe. 

Alla oleva teos, jonka mukaan näyttely on nimetty, oli lähtökohta koko näyttelyn rakentumiselle. Maalasin ohuen pohjamaalauksen akryyliväreillä jo viime vuoden heinäkuussa ja siitä asti läpi talven ajattelin usein näitä itseäni kovin kiehtoneita värisävyjä. Ne olivat minulle uusia, keltaista en ole näin voimakkaasti käyttänyt ja muutenkin värien yhdistelmä oli itselleni poikkeuksellinen, samalla todella inspiroiva. Maaliskuussa aloin työstää maalausta valmiiksi, nyt öljyvärein. 

Mervi Levanen, Sininen on sitruunaa kirpeämpi. Öljymaalaus, 2021.

Sininen on sitruunaa kirpeämpi -maalauksen lähtökohta on kesäisessä valokuvassa, jossa on pieni syväterävyys. Taustan alue kuvassa on värien ja valojen laikuttamaa ja tähän värien vaihteluun ja epätarkkuuteen maalauksessa tartuin. Muotojen pelkistäminen kulmikkaiksi poisti aiheen esittävyyttä sopivasti ja sama kuusikulmioiden ja viisikulmioiden toisto jatkui muihin näyttelyn maalauksiin. 

Mervi Levanen, Puut kantavat valoa. Öljymaalaus, 2021

Puut kantavat valoa -maalauksen aihe on ollut näyttely-yleisölle selkeä jo ennen teoksen nimen kuulemista. Siinä on ihastuttanut näkymän tuttuus ja toisaalta se, että sen voi nähdä kummasta suunnasta haluaa. Tätä teosta maalatessani hullaannuin tosissani noihin viisi- ja kuusikumioihin ja vähän enemmänkin kulmikkuuksia tuli mukaan. Tilallisuus, päällekkäisyys ja värien kontrastisuus toimivat mielestäni hienosti. 

Mervi Levanen, Ja muualla tuuli soi. Öljymaalaus, 2021

Ja muualla tuuli soi -teos toteuttaa selkeämpää järjestystä. Tekeillä oli samaan aikaan monta maalausta ja tätä ennen muotojen sommittelu oli suunnittelematonta ja sattumanvaraista. Teen tavallisesti hyvin pikkutarkkaa maalausjälkeä ja tämän maalauksen kanssa oli riski, että sorrun liikaan tarkkuuteen sommittelun suunnittelussa. Korjauksia tein, väreissä ja muotojen kokoeroissa, mutta yllättävän nopeasti ne loksahtivat kohdalleen. Tunnelma on mielestäni samalla tyyni ja odottava, jotain voi yhtäkkiä tapahtua. Nimi "Ja muualla tuuli soi" voi antaa viitteitä rauhallisesta, pysähtyneestä ja levollisesta hetkestä. Toisaalta nimi on myös hyvin surumielinen. Kaikki näyttelyn teosten nimet ovat poimintoja runoista ja lainattujen sanojen avulla olen pyrkinyt nostamaan esiin tavoittelemaani tunnelmaa. 

Mervi Levanen, Milloin oli kesä kauniimpi kuin nyt? Öljymaalaus, 2021.

Tähän maalaukseen ei ehkä ole mitään lisättävää. Minulle se edustaa keskikesää parhaimmillaan.

Mervi Levanen, Kaiken voi nähdä yhdestä ikkunasta. Öljymaalaus, 2021.

Mervi Levanen, Ei yksikään toisensa kaltainen. Öljymaalaus, 2021.

Tein näyttelyyn mukaan myös muutamia pieniä vanerilevylle maalattuja aiheita. Ajatus oli ensin tehdä hyvin vapaata väripintamaalausta, mutta kulmikkaat muodot tulivat nopeasti mukaan. Kaikessa yksinkertaisuudessaan nämä ovat eräänlaisia väritutkielmia ja voitte uskoa, että monia epäonnistuneita tutkielmia jäi näyttelyn ulkopuolelle. Yllätyin itse siitä, miten hyvin nämä pienet aiheet sopivat näyttelyn kokonaisuuteen ja miten monitulkinnallisiksi ne ovat osoittautuneet. 

Mervi Levanen, Helle kerää viimeisen hehkunsa ennen syksyä. Öljymaalaus, 2021.

Mervi Levanen, Ui metsiin veden väri. Öljymaalaus, 2021.

Nämä kaksi viimeistä maalausta ovat myös näyttelyyn viimeisinä valmistuneet teokset. Niissä varmasti näkyy kesän taittuminen vähitellen kohti syksyä ja nämä värit alkavat olla taas sitä minun omaa värimaailmaani. 

Mielestäni näyttelyni on nyt todella sellainen, mistä voi ammentaa valovoimaa talven varalle. Mukana on tosiaan minulle poikkeuksellisia sävyjä, ja koen saaneeni niistä itsekin jotain erityistä irti jo maalausvaiheessa. Näyttely on ollut esillä Runonkulman Galleriassa jo neljän viikon ajan ja yhä nautin teosteni keskelle menemisestä. Toivottavasti sinäkin saat voimaannuttavia kokemuksia, kun tulet käymään! Teokset ovat esillä vielä kuluvan viikon, 25.9. asti ja galleria on avoinna ke 16-19, pe 12-17 ja la 11-15.