Keraamisia räsymattoja

Ihana kummitätini Anne kutoi meille keväällä sekä puodin että pikkugallerian lattialle hienosti tilojen värisävyihin sopivat kauniit matot. Aluksi asiakkaat tulivat sisälle hyvin varovasti, mattoa kiertäen, etteivät joutuisi astumaan niille kengät jalassa. Matot ovat kyllä sikälikin aika hyvän väriset, ettei kaikki kura heti näy... Mattoja ihastellaan edelleen usein, ja kehujen lisäksi moni on ollut myös kiinnostunut ostamaan ne. Muut myynnissä olevat tuotteet ovat eräitäkin kertoja jääneet näiden mattojen varjoon.

   

Vaikka noin periaatteessa osaan itsekin alusta asti rakentaa loimen kangaspuihin ja kutoa monenlaista, niin viime vuodet kangaspuut ovat seisseet virattomina meidän eteisessä (kun tuli tehtyä se yksi sidontavirhe, mikä on näköjään ihan mahdoton korjata...), ja aika on mennyt monenlaiseen muuhun. Räsymatto on silti pyörinyt mielessä ja monenlaisissa ideoissa. Olen valokuvannut, maalannut ja suunnitellut grafiikan aiheita räsymatoista. Kesällä jostain näistä ajatuksista nousi idea tehdä matto savesta. Intoa ja jännitystä piti toppuutella. Piti ensin nähdä, onko tuotteessa lopulta mitään oikeaa ideaa. Aluksi siis tuli tehtyä vain muutama matto kokeiluun, ja ne ensimmäiset piti lasittaakin pariin kertaan, mutta kyllä, niistä tuli sittenkin jotain.

Kesällä keraamisia räsymattoja oli ensimmäistä kertaa myynnissä Isonkyrön 1700-luvun markkinoilla. Markkinatilanteet ovat uutuustuotteille hyviä koe-esiintymisiä, asiakkaiden reaktioista näkee nopeasti, onko tuotteesta mihinkään. Ideoin räsymaton alunperin tarjoiluun, mutta markkinoilla tuli monenlaista ideaa, minkälaisten asioiden aluslautasena mattoa voisi käyttää. Hauskoja tilanteita, ihmettelyä ja naurahduksia tuli, kun ihmiset koittivat suoristaa maton ryppyjä.

Ryppy tuo tasaiseen pintaan elävyyttä, ja jakaa pintaa eri "lokeroihin". Rypystä saa myös hyvän otteen, ja mattoa on helpompi siirrellä pöytäpinnalla.

Itse olen ihan ihastuksissani nyt varsinkin noihin punasäyisiin mattoihin, taitaa joulu lähestyä. Mitäs te tykkäätte näistä?

Maalauksissa kasvun voimaa

Elisa Haapasalo on pitänyt meillä Runonkulman Galleriassa näyttelyn myös tasan vuosi sitten, silloin esillä oli "Värien leikkiä". Melko pian tuon näyttelyn jälkeen hän varasi uuden ajan nyt esillä olevalle kuvataiteilijan opintojensa "Kasvun voima" -lopputyönäyttelylle. Olemme olleet yhteydessä vuoden aikana monet kerrat, ja olen saanut vähäsen seurata kuvien ja viestien välityksellä Elisan taideopintojen etenemistä ja lopputyön aiheen kehittymistä. Pidin jo siitä aikaisemmasta näyttelystä, ja Elisan tavasta tehdä, mutta on hänen ilmaisunsa saanut vuoden aikana valtavasti enemmän voimaa ja rohkeutta, ja sitä väriäkin lisää. Itse hän on kertonut näyttelyn nimen liittyvän konkreettisen kasvun, ihmisten ja kasvien synnyn ja kasvun lisäksi omaan henkiseen kasvuun, ja siihen, millaisia asioita on kohdannut opiskelun ohessa.

Näyttely jakautuu teemoiltaan ja väreiltäänkin kahteen osaan. Lähtökohdaltaan abstrakteimmat teokset ovat sen enempiä taustatietoja tarvitsematta avautuneet monille näyttelyssä kävijöille solumaailmoina, ja niitä on jääty mielenkiinnolla tutkimaan.

Elisa Haapasalo. Teokset Yhteyksiä ja Solujen kasvuvoima -sarja.

Solujen leikkiä -teos on oma suosikkini, värit ovat loistavan vahvat ja voimaannuttavat. Myös erilaiset pinnat ja niiden päällekkäisyys on kiinnostavaa ja tehokasta. Ja vaikka teoksesta voi esittävyyttäkin löytää, itse en oikeastaan suostu näkemään sitä. Teoksen jatkuvalta vaikuttava liike, jonkinlainen virtaus, on mielestäni sen viehätys.

Elisa Haapasalo. Solujen leikkiä.

Näyttelyn toinen puolikas on selvästi esittävämpää, ja perhosen siivet, maisemallisuus ja luonto esiintyvät monessa teoksessa. Väreissä edelleen voimaa, ja sävyjä on paljon, jollain lailla vihreä silti korostuu tällä puolella tilaa.

Elisa Haapasalo. Siipien havinaa.

Elisa Haapasalo. Fairy Tale.

Lisää teoksia voit nähdä vielä 25.10. asti Runonkulman Galleriassa. Elisa on itse ollut jo kahtena sunnuntaina esittelemässä näyttelyään, ja on vielä huomenna. Näyttely on normaalisti avoinna ke klo 16-19 ja la klo 11-15, ja nyt siis vielä poikkeuksellisesti huomenna sunnuntaina 12.10. klo 11-15, kannattaa tulla kuuntelemaan taiteilijan ajatuksia teoksistaan.

Hetki ennen talviaikaa -tapahtuma

Talviaika lähestyy, ja valmistaudumme talven kylmään ja pimeään aikaan järjestämällä "jo perinteisen" eli toisen Hetki ennen talviaikaa -tapahtuman Pikkukylän Puodin ja Runonkulman Gallerian tiloissa. Mukaan olemme saaneet yksitoista taitavaa tekijää ja myyjää erilaisilta käsityön aloilta. Alla on lista mukana olevista yrittäjistä, klikkaamalla tapahtumasivua voit jatkossa löytää lisätietoja tuotetarjonnasta.

Menossa mukana seuraavat käsityöyrittäjät:
Meren Hopea – hopeakoruja
PikkuPala – tuotteita kierrätyskankaista
Vihreä Lammas – turkistuotteita lampaasta ja vähän muustakin
T:mi Pirjo Alitalo – kangaspuilla kudottuja tuotteita
Fiinariina – murre- ja tekstituotteita
Susan Design – kaikkea kivaa kankaasta lapsille ja aikuisille
Villakärpänen – huovutettuja tuotteita ja huovutustarvikkeita
Katriina Karikoski – keramiikkaa
Sinikka Virtanen - perinne- ja käyttöneuleita
Lumous Kivikorut - kivikoruja luonnonmateriaaleista
Ulkosaariston helmi - tuotteita puusta ja muista materiaaleista

Tervetuloa!

Kasvun voimia tässäkin

Tänään maalattiin nuorten kanssa gallerian lattialla, Elisa Haapasalon Kasvun voimia -näyttelyteosten värimaailmojen äärellä. Töitä aloitettiin jo viime viikon tunneilla, maalaamalla vapaasti vetisellä peitevärillä suurelle paperille ihan mitä vaan abstraktia. Upeat värimaailmat kuivuessaan vähän sammuivat, ja tänään jatkettiinkin pintaa pullovalmisvärein, kuivapastellein ja vahaliiduin. Teemavaihtoehtoina oli maalata merenpohjaa, avaruutta tai mikrobimaailmaa.

Oppilaita oli maalaamassa 15, tässä kuvakoostetta työskentelystä, ja osa valmiista töistä.

    

 

   

Myös pari lisätyötä mukana. :)

Ja alla valmiita teoksia tunnin aiheista.

 

Vasta iltapäivällä, kun kolupäivän jälkeen menin hakemaan kuivuneita teoksia gallerian lattialta, tulin ajatelleeksi hienoa yhteyttä "Kasvun voima" -näyttelyn teemoissa ja tässä parin oppitunnin pituisessa intensiivisessä maalaustukiossa. Maalaamassa oli hieno joukko nuoria ihmisiä aikuisuuden kynnyksellä, täynnä kasvun voimaa, ja energiaa, ja tänään tuo energia siirtyi maalauksiin asti. Olen ylpeä heistä.

Neulahuovutusta

Tämä ilta hujahti nopeasti, kun Villakärpäsen Outi Yli-Antola tuli ohjaamaan neulahuovutusta innokkaille kurssilaisille.

 

 

 

Suunnilleen kaksi ja puoli tuntia meni aikaa yhden hahmon syntymiseen, eikä kurssi ihan pelkkää tonttuilua ollut, syntyi siellä myös esimerkiksi kärpässieniä ja keijuja.

Moni kyseli seuraavaa kurssia, ja se olikin jo ennalta sovittuna, keskiviikkona 22.10. klo 17-20 neulahuovutetaan taas, ja Outi tulee silloinkin ohjaamaan. Voit ilmoittautua kurssille jo vaikka heti, sähköpostiin meku@pikkukylanpuoti.fi. Seuraa joka tapauksessa tapahtumailmoituksia eri kursseista Pikkukylän Puodin ja Runonkulman Gallerian facebookissa ja lehdissä.

Remonttikin on taas pikkuisen edennyt, keittiö on pois käytöstä, lattiamaali saa kuivua rauhassa.

Rajatiloja

Runonkulman Galleriassa on parhaillaan seppä Noora Mannosen ja keraamikko Auli Sormusen yhteisnäyttely Rajatiloja. Näyttelyn nimi on osuva monella tasolla. Siinä on teosten materiaalien, pintojen ja muotojen sekä niistä heräävien tunteiden ja tulkintojen rajatiloja. Näyttely sisältää voimakasta vastakkainasettelua, ollen samalla hyvin harmoninen kokonaisuus. Taiteilijat itse kertoivat näyttelyn rakennettuaan, että teosten välinen vuoropuhelu oli yllättävää, ja niiden sijainti toistensa rinnalla toimii oikein hyvin. Sekä Noora että Auli tekevät myös käyttötuotteita, mutta nyt keskitytään heidän taiteeseensa.

Nooralle ruusu muotona on kiehtova, ja se esiintyykin hänen taotuissa teoksissaan erilaisissa rooleissa. Metallin monipuolisuus kiinnostaa häntä, karkeaksi ja miehiseksi mielletty materiaali muuttuu pehmeästi taipuviksi muodoiksi, myös herkän ruusun terälehdiksi. Noora kertoo pyrkivänsä esteettiseen ja puhtaaseen muotokieleen. Näyttelyteoksissaan hän onkin käsitellyt ruusut yksityiskohtaisen tarkasti, pelkistäen samalla teoksen muuta osaa, mikä tuo teoksen muotoon vahvaa kontrastisuutta. Teosten nimet yllättävät, ja tuovat niille lisämerkityksen, kääntävät jo syntyneet ajatukset ehkä ihan toiseen suuntaan. Teoksiin tulee mukaan viesti, mikä kuitenkin antaa tilaa kokijan oivallukselle.

Noora Mannonen. Liikkumavaraa. 2013.

Noora Mannonen. Vapaasti kasvavat. 2014.

Noora Mannonen. Tule lähelle. 2013.

Auli on tuonut näyttelyyn keramiikkaveistoksia ja maalauksia. Kuvissa esiintyvistä Metsämadonnoista Auli kertoo, että ne ovat kuin maasta syntyneitä hahmoja, maaemoja, mutta myös itkijöitä. Teokset oikeasti kyynelehtivät, ja kyynelillään kastelevat sylissään olevia mehitähtiä ja sammalta. Itkijänaiset vaikuttavat ensin melko samanlaisilta keskenään, mutta heihin tutustuessa jokaisen erityispiirteet nousevat esiin, seuraavassa muutama ajatukseni heistä.

Auli Sormunen. Yksityiskohta teoksesta Itkijäemo I. 2014.

Ensimmäinen Itkijäemo on mielestäni viisas. Hän on nähnyt elämää, ja suhtautuu kokemaansa hyväksyen. Hänen hiljainen itkunsa tekee vaikutuksen, enkä voi olla ajattelematta, mitä surua hän ajatuksissaan kantaa. Hän on rauhallisuudessaan myös hyvin kaunis.

Auli Sormunen. Itkijäemo II. 2014.

Toinen Itkijäemo on raastavan surun murtama. Hänen kasvonsa ovat vääristyneet itkusta, ja hänen vartalonsakin vääntyy tuskan tunteesta. Hän ei kohtaa ympäröivää maailmaa tai muita ihmisiä. Itku on rajua. Suru vie hänet.

Auli Sormunen. Pikkuitkijä I (taustalla) ja Pikkuitkijä II. 2014.

Etualan Pikkuitkijä II on täynnä rakastavaa hellyyttä. Hänkin itkee, ehkä kuitenkin enemmän murehtii etukäteen kuin suree. Olemuksensa on huolehtiva ja äidillinen.

Rajatiloja -näyttely on esillä 20.9 asti, avoinna ke klo 16-19 ja la klo 11-15, joten ehdit vielä näkemään muutkin teokset ja kokonaisuuden. Olisi kiinnostavaa kuulla ajatuksianne näyttelystä.

Tiina Talvikki

En ole pitkään aikaan kirjoitellut täällä juuri muuta kuin Runonkulman Gallerian näyttelyihin liittyviä tekstejä. Pikkukylän Puodin puolella toiminta on ollut ihan yhtä innostavaa, ja muiden käsityöyrittäjien tuotteet Puodissamme olisivat ansainneet täällä blogipuolellakin enemmän huomiota.

Nyt kuitenkin nostan yhden yksittäisen yrittäjän ihan syystä esiin. Kyse on nimittäin oman kylän tytöstä. Pikkukylällämme asuu noin kaksikymmentä aikuista (riippuu miten kylän rajat sattuu laskemaan) ja muutamia lapsia. Osa näistä aikuisista asui täällä jo silloin, kun itse olin pieni. Vähän isompana sain sitten koulussa kuvistunneilla opettaa osaa kylämme seuraavaksi pienimmistä. No, lukioikäisiä he jo silloin olivat, ja heistä naapurin Tiina avasi muutama vuosi sitten Saloon oman käsityöyrityksensä Tiina Talvikin.

Tinalla on omaa vatemallistoa, minkä lisäksi hän tekee korjausompelua tai uudistaa vanhoista vaatteista jälleen käyttökelpoista asiakkaan toiveiden mukaan. Itse innostuin hänen piirtämistään metsäneläimistä, joita ainakin alkuun seikkaili kaulahuiveissa. Tiinan piirrosviiva on herkullinen, hahmot on toteutettu luonnosmaisesti, mutta samalla hyvin eläväisesti.  Nyt olemme saaneet Pikkukylän Puotiin suloisia pieniä rintanappeja näillä ja muutamalla muullakin aiheella.
 

Tiina Talvikin rintanappeja.

Kauniissa kangaskasseissa metsäneläimet myös esiintyvät, mutta nyt ihan uudella ilmeellä, viivan lisänä on lämmin ja maalauksellinen väri.

Huuhkain, Pihkahäntä ja Vemmel.

Tiina Talvikin kangaskassit ovat reilun kaupan puuvillaa.

Tiina Talvikin tuotteet ovat myynnissä Pikkukylän Puodilla keskiviikosta lähtien, syys-lokakuun ajan. Ja mikäs osuvampi ostos muovittoman syyskuun viettoon, kuin kaunis ja sekä materiaaliltaan että ulkoasultaan luonnonläheinen kangaskassi.