Lähden hetkeksi, jotta voin tulla takaisin kotiin

Vuosi sitten olin yhden päivän kestäneellä valokuvauskurssilla Ahvenanmaan saaristossa
Stor Klyndanin saarella. Päivä piti sisällään herkullista ruokaa, saaren historian esittelyä, hyvää ohjausta kameran käytössä ja mahdollisuuden tutustua uusiin ihmisiin, joita myös kiinnostaa maailman tarkastelu kameran linssin läpi. Ja tietysti sekä sadetta että paistetta.

Itse paikka jätti lähtemättömän vaikutuksen. Kaunis ja tunnelmallinen saari rakennuksineen,
oikea "Ulkosaariston helmi", mikä onkin kalastus-, metsästys- ja muita elämysmatkoja saarelle järjestävän yrityksen nimi. Kurssin tarkoitusta ajatellen löysin ihmeellisen paikan.

Hetken tuossa pienessä kalastajamökissä oltuani aloin kuulla hiljaisuutta. Tuulen humina, oviverhon hulmahtelu ja aaltojen lyönti rantakallioihin olivat voimakkaita ääniä. Samalla oli tosi hiljaista. Vietin mökissä enemmän kuin sen hetken. Ja valokuvasin. Paljon. Tuntui, että aika on pysähtynyt. Pystyin helposti kuvittelemaan olevani yksin koko saarella. 

Alla olevan kuvani nimi on "Suojassa", siltä siellä tuntui.

 

Ajattelin kotona kuvia katsoessani, että työstän aihetta vielä myöhemmin, ehkä grafiikan tekniikkana. Oviverhojen valo-varjo, pimeän mökin ja kirkkaan vaalean valon vastakkaisuus, verhon jatkuva tanssi mökissä, ovella ja välillä pikkuisen käväisy ulkona oli kiehtovaa. Ehkä verhon liike oli äänten lisäksi se, mikä teki tilasta ja tilanteesta hypnoottisen.

Ajatus kuvan teosta poukkoili syksyn aikana aina välillä mielessä, tammikuussa ryhdyin toimeen. Grafiikan kurssilla tein nämä, pari tuntia kerrallaan viikossa, ja huhtikuulla pääsin vedostamaan etsaus- ja akvatintatekniikalla tehtyä teossarjaa.

Yksi valmiista kuparilaatoista, väri pinnassa.

Vedos ja laatta.

Ja muutamia värikokeiluja, vedostuksen testailua, epäonnistuneita ja onnistuneitakin vedoksia.

 

Valmis sarja: "Lähden hetkeksi, jotta voin tulla takaisin kotiin".

Luulenpa, että tässä ei silti ole vielä kaikki. Saarikokemus oli niin hieno, ja tätä kirjoittaessani tulin katsoneeksi sieltä ottamiani valokuvia uudelleen, ja uusilla silmillä... Jatkoa seuraa.