tiistai 4. kesäkuuta 2019

Serenity


Kesäkuu on ehtinyt jo alkuun ja vielä vajaan kahden viikon ajan saamme Runonkulman Galleriassa nauttia tyyneydestä ja harmoniasta turkulaisten Lotta Lekan ja Marjo Yli-Antolan Serenity-näyttelyssä.

Lotta on tuonut esille eri tekniikoin toteuttamaansa taidegrafiikkaa, joihin hän on lisännyt ommelpistoja. Osa teoksista on muotounut kolmiulotteisiksi installaatioiksi. Marjo puolestaan on maalannut tyyneyttä ja keveyttä öljyvärein ja pastelliliiduin.

Serenity-näyttelyä Runonkulman Galleriassa. Taka-alalla seinällä Marjo Yli-Antolan teoksia
ja etualalla Lotta Lekan installaatio Care I-III. Polymeerigravyyri, ommel, risut ja rautalanka, 2018-2019.
  
Yllä Marjo Yli-Antolan Chinoiserie ja Lotta Lekan Clementia - Lempeys. 

Marjolla on ollut aikaisemminkin näyttely Runonkulman Galleriassa ja nyt mukaan tuli hänen työhuonenaapurinsa Lotta. Tätä näyttelyä, sen teemaa ja nimeä he ovat pohtineet yhteistyössä, molemmille on tärkeää luonnon läsnäolo ja rauhan ja seesteisyyden löytyminen luonnosta. Eri tekniikoista huolimatta teokset muodostavatkin hyvin yhteen sopivan kokonaisuuden. Marjo suuntaa teoksissaan katseensa veteen tai pilviin, Lotta tutkii metsänpohjaa ja sen kasvillisuutta. 

Lotta Leka, Fides -Usko. Akvarellimonotypia, ommel. 2019.
Lotta Leka, Patiens - Kärsivällisyys. Akvarellimonotypia, ommel. 2019.
Edellä jo tulikin esiin, että Lotta Leka yhdistää teoksissaan taidegrafiikan eri tekniikoita ja ommelta. Seinälle ripustetuissa teoksissa hän on käyttänyt akvarellimonotypiaa ja polymeerigravyyria, installaatioissa myös syanotypiaa. Tekniikoiden piiroksellisuus nostaa hänen aiheenaan olevan metsäkasvillisuuden ja sen pikkutarkkuuden hienosti esiin. Vedoksia täydentävät ompeleet vaikuttavatkin etäämmältä piirrosviivalta ja näyttely-yleisö on saanut hyviä ahaa-elämyksiä tarkastellessaan teoksia lähempää ja löydettyään mielenkiintoisia yksityiskohtia.

Lotta Leka pohtii luontoaiheillaan luonnon ja ihmisen suhdetta ja hyvyyttä. Luonto tekee meille hyvää, mutta ihminen voisi toimia niin myös vastavuoroisesti. 

 
Lotta Leka, A year for four earths I-V. Polymeerigravyyri, akvarellimonotypia, syanotypia, ommel.

  
Yksityiskohtia Lotta Lekan teoksista.

                         
Marjo Yli-Antolan teokset Keveys ja When the sun shines. Öljymaalaukset kankaalle, 2019.
Marjo Yli-Antola on käyttänyt öljymaalauksissaan kevyitä väripintoja, saaden vahvatkin värikontrastit vaikuttamaan läpikuultavilta. Hän kertoo tavoitelleensa teoksissaan "täydellisten kepeiden hetkien tunnelmaa" ja tehneensä tavallaan muistiinpanoja hyvistä hetkistä pahojen päivien varalle. Taiteen tulisikin antaa mahdollisuus myös mielen keventymiseen vaikeampina aikoina, joita jokaiselle väistämättä tulee eteen. Teokset voivat myös suunnata katsetta tulevaan, avartaa ajatuksia kohti tulevaa tuntematonta, mitä tulevaisuudella onkaan meille tarjota.

Marjo Yli-Antola, Myötätuulia. Öljymaalaus kankaalle, 2019.
Marjo Yli-Antola, Nimetön. Pastellimaalaus, 2016-2019.
Marjo on tuonut näyttelyyn myös kaksi pastellimaalausta, joista toinen on yläpuolella olevassa kuvassa. Nämä teokset hän on aloittanut jo vuonna 2016, mutta viimeistellyt tätä näyttelyä varten.

Serenity-nättely on avoinna vielä 5.-8.6 sekä 11.-13.6. arkisin klo 11-17 ja lauantaina klo 11-15. Tämän näyttelyn jälkeen galleria on kahden viikon tauolla ja heinäkuun alussa avataan jälleen.

perjantai 26. huhtikuuta 2019

Sininen hetki

Vielä ehdit Runonkulman Galleriaan katsomaan keramiikkataidetta. Huhtikuu on mennyt vauhdikkaasti ja Sininen hetki -näyttely on tosiaan esillä enää huomenna 27.4. klo 10-15, joten tervetuloa!

Näyttely koostuu seitsemästä luontoaiheisesta mekkoveistoksesta ja viidestä muotokuvapatsaasta. Kolme mekoista on viime vuodelta, muut veistokset ovat syntyneet tänä keväänä. Kolmiulotteisena muotona tekemäni mekot helmoineen ja pikkuhihoineen ovat kontrastisia ja samalla hyvin tasapainoisia. Käsittelen aihetta aluksi melko abstraktina muotona, kunnes siirryn reliefipintaan ja itse teeman käsittelyyn. Saven mahdollisuudet, sileän pinnan veistäminen ja vaihtelevien, pikkutarkkojen aiheiden käsittely veistoksen pintaan on minulle toistuvasti kiinnostava haaste.

Olen tehnyt veistoksia mekkoteemalla jo vuodesta 2011. Ne ovat olleet usein edestä katsottuna selkeälinjaisia ja ryhdikkäitäkin ja taustalla, selkäpuolella on jotain ihan muuta. Ajatuksena teoksissa on se, että meillä on elämässämme aina jotain, mitä muut eivät näe, selustalla on jotain kätkettyä. Toisaalta voimme vetää yllemme veistosten kaltaisia rooliasuja. Voimme pukeutua tiettyyn muistoon, tilanteeseen tai tunteeseen ja pysytellä siinä kiinni. Roolin ylläpitäminen voi olla taakka, mutta se voi myös muistuttaa omista arvoista ja auttaa pitämään kiinni niistä asioista, jotka itselle ovat tärkeitä.



   
Mervi Levanen, Sininen hetki. Keramiikkaa, 2019.

Yksityiskohta teoksesta Sininen hetki.

Näyttelyn nimi "Sininen hetki" liitetään tavallisesti talven hämärään, tiettyyn nopeasti ohimenevään hetkeen, jolloin ihminen havahtuu ympäristön mystisyyteen. Sama havahtuminen voi tapahtua pitkin vuotta, niitä hetkiä voi tulla vastaan usein, jos pysähtyy niiden äärelle. Tästä ajatuksesta olen näissä mekkoveistoksissa lähtenyt liikkeelle, tallentaen hetkiä ja kokemuksia asuiksi, joihin voi kuvitella pukeutuvansa ja joista voi saada voimaa.  


Mervi Levanen, Juurilta. Keramiikkaa 2019.
Mervi Levanen, Turvassa. Keramiikkaa 2019.

Yksityiskohta Juurilta -teoksesta.
Mekkojen teemat edustavat minulle kasvuympäristöäni ja sitä, miten se on muokannut minuuttani. Teoksissa on mukana lapsuuskokemuksiani, joita kuljetan mukanani. Vuosittain näkymät luonnossa muistuttavat minua näistä hetkistä, muistot muokkaantuvat uusien kokemusten myötä ja luovat uskoa jatkuvuuteen. Teoksissa on ajan kulkuun liittyvää haikeutta, enimmäkseen kuitenkin ajatusta siitä, että elämä kantaa.

Mervi Levanen, Hehku. Keramiikkaa, 2018.
Näyttelyyn ilmaantui myös jotain uutta, pieniä muotokuvia metsän väestä, Veden tyttö ja Kedon tyttö. Tätä väkeä tulee varmasti syntymään lisää.
 
Mervi Levanen, Metsän väkeä 2. Keramiikkaa, 2019.
Mervi Levanen, Kedon tyttö. Keramiikkaa, 2019.
Mervi Levanen, Veden tyttö. Keramiikkaa 2019.


lauantai 23. maaliskuuta 2019

Totta ja tuulenpesiä

Runonkulman Gallerian kevään on aloittanut naantalilaisen Kristiina Turtosen Totta ja tuulenpesiä -näyttely. Näyttelyn nimi viittaa niihin unelmiin ja toiveisiin, mitä meillä elämästämme on ja siihen todellisuuteen, mikä jokaisen on kohdattava, tuo elämä tullessaan minkälaisia kokemuksia tahansa.

Unelmia tässä näyttelyssä edustavat suurikokoiset maalaukset, mitkä on kaikki nimetty nimellä Puutarhani. Teokset ovat siis mittakaavaltaan suuria, jopa 170x200 cm:n kokoisia, ja ajatus onkin, että niihin voi melkein astua sisään. Kaikissa kolmessa maalauksessa on etualalla jotain tilaa rajaavaa ja istuimia pysähtymiseen tai rappuset antamassa liikkeelle suuntaa. Rajaava kasvillisuus melkein kuin kehystää teoksia ja houkuttelee kulkemaan maalauksista avautuvaan valoon. Vaikka maalausten sävyissä on punaisia ja oranssejakin sävyjä, värien taittuminen valkoiseen ja mustaan ja lisänä hopean hohto tuo teoksiin viileää yleissävyä. Ne on maalattu levein, kulmikkain vedoin vahvana väripintana.

Kristiina Turtonen, teokset Puutarhani, öljy ja akryyli kankaalle, 2015 ja Kasvu, akryyli kankaalle, 2019.
Näyttelyssä on mukana on myös kaksi pienempää abstraktia akryylimaalausta, joissa on samoja värisävyjä ja pelkistettyä muotokieltä.

Kristiina Turtonen, Puutarhani, öljy ja akryyli kankaalle, 2015
Näyttelyn installaatiot edustavat elämän todellisuutta, asioita, joita eteemme tulee, halusimme tai emme. Teosten aiheet kertovat taiteilijan omista ja hyvin henkilökohtaisistakin kokemuksista elämässään. Näyttelyn avajaisyleisö on vielä jälkikäteenkin kiitellyt taiteilijan rohkeaa ja avointa tapaa kertoa teostensa merkityksistä itselleen. Installaatioissa isossa osassa on myös niistä seinälle muodostuva varjo, mikä luo omaa lisäsisältöään teokseen.

Kristiina Turtonen, installaatiot Elämänhistoria ja Selviytymisen valtaistuin
sekä öljy- ja akryylimaalaus Puutarhani, vuodelta 2015.
Kuvataiteilija Kristiina Turtonen installaationsa "Sinun kanssasi" äärellä.
Yksityiskohta Kristiina Turtosen installaatiosta Sinun kanssasi.
Kristiina Turtonen, Vapauden häkki.
Totta ja tuulenpesiä on esillä Runonkulman Galleriassa 30.3. asti ja galleria on avoinna keskiviikkoisin klo 16-19 ja lauantaisin klo 11-15. Tervetuloa tutustumaan näyttelyyn, taidelainaamon teoksiin ja Pikkukylän Puodin tuotevalikoimaan,

tiistai 18. joulukuuta 2018

Näkyjä


Näkyjä-näyttely on Runonkulman Gallerian kolmas joulukuinen teemanäyttely, johon taiteilijoille on ollut haku. Sain tällä tavalla taas itseäni houkuttelevan tehtävän rakentaa keskenään erilaisten tekniikoiden, tyylien ja teemojen välille yhteyksiä ja muodostaa tyylikäs näyttelykokonaisuus. Ja näyttävä kooste näkyjä siitä tulikin.

Näyttelyyn valikoitui mukaan taidegrafiikkaa ja maalauksia. Mukana ovat Jari Nordman Laitilasta, Mari Aspola Raumalta, Marjo Yli-Antola Turusta, Hannele Salmela Uudestakaupungista ja Heidi Hjort Vaasasta sekä Runonkulman Galleriassa uusina tuttavuuksina Ilkka Aho Raumalta, Maija Esko Eurajoelta ja Raimo Mattsson Turusta. 

Ilkka Aho, Pullo ja Vihreä pullo. Öljyväri levylle, 2017. 
Jari Nordman, Fragile ja Pilvenpiirtäjä. Estaus-akvatintavedokset vuodelta 2015.
Ilkka Ahon ja Jari Nordmanin teoksia yhdistää lasimateriaalin tarkka kuvaus. Ilkka Aho käyttää materiaalin tutkimiseen öljyvärejä, Nordman metalligrafiikkaa, viivasyövytystä ja akvatintaa. Ahon teoksissa alla olevassa kuvassa näkyy myös muita esineitä ja niissäkin tarkkaa realismia. Nordmanin teoksissa niiden sisältö ja idea täydentyy nimien kautta, kuten Pilvenpiirtäjä-teoksessa.

Näkyjä-näyttelyn näkymää. Vasemmalta Mari Aspolan, Maija Eskon, Heidi Hjortin ja Ilkka Ahon teoksia.
Heidi Hjort, Juhannusruusu ja Akileija, Akryylimaalaukset vuodelta 2018.
Heidi Hjort, Ruukkuruusu. Öljymaalaus, 2017. 
Heidi Hjortille luonnon ja kauniiden hetkien valojen ja värien taltioiminen on tärkeä taiteen lähtökohta. Yhä enemmän hän maalaa kukka-aiheita, harkituin siveltimenvedoin ja pintojen yhdistelmillä kankaalta nousee esiin upeaa elämää.

Marjo Yli-Antola, Metsänreunus I. Kuivapastelli paperille, 2018. 
Marjo Yli-Antola, Metsänreunus II ja The roads I choose, the paths I take. Kuivapastelli paperille, 2018. 
Marjo Yli-Antolan pastellipiirroksissa teemat korostuvat yllättävillä sommitelmilla ja aiheen rajauksilla sekä kiehtovilla väreillä. Teokset kehottavat katsomaan ympäristöä, näkemään. Pohtimaan, mikä on olennaista. Itselleni nämä teokset edustavat elämän viisauksia.
Maija Esko, Merkitty maisema. Maalattu puuvilla, 2017-
Maija Esko toi näyttelyyn vain yhden teoksen. Vai sittenkin 50. Nämä kaikki pienet puuvillapohjalle maalatut maisemalliset, mutta sittenkin abstraktit aiheet muodostavat yhden kokonaisuuden. Sanonnan mukaan silmä lepää maisemassa, teoksessa on tunnelmaa jokaiseen tunteeseen ja mielialaan.

Mari Aspola, teokset  Tuulinen, Se kesä ja Metsä. PVC-reliefipaino/kartonkigrafiikka; telaus. 2018.
Mari Aspola on kehittänyt taidegrafiikan alalla suhteellisen uutta kartonkigrafiikan tekniikkaa ja tuonut sitä tunnetuksi. Yllä olevan kuvan vedokset ovat kehystämättöminä näyttelyssä, ja niihin pääsee siten "katseella käsiksi" tarkemmin. Tekniikka ja aihe vaikuttaa melkein sammettisen pehmeältä, Aspolan teoksissa on kiinnostavaa kontrastisuutta. Pehmeyttä ja lempeyttä, mutta samalla sommitelmat nostavat esiin mahtipontisuutta ja voimaa.

Mari Aspola.Vanhan taiteen äärellä. Kartonkigrafiikka: telaus, 2018.
Vasemmalla Raimo Mattsson, Jakobin oivallus. Akryylimaalaus, 2018.
Oikealla Hannele Salmelan teokset: Aukaisen oveni - aamun valo on tulossa ja Olen odottanut tätä hetkeä,
jolloin sytytän lamppuni ja poimin kukkani. Molemmat teokset akryyli ja silkkipaperikollaaseja, 2018.
Raimo Mattssonin ja Hannele Salmelan teosten ripustaminen näyttelyyn toisensa lomaan oli heti  selvää ja mielestäni teokset antavat toisilleen lisäsisältöä. Ne edustavat näyttelyn muiden, näkyväistä maailmaa esittävien aiheiden rinnalla kiehtovaa näkymätöntä maailmaa. Mattsson maalaa voimakkain siveltimenvedoin, pelkistetyllä tyylillä ja enkeliaiheissaan myös pelkistetyin värein. Salmelan teoksissa tekniikkana on kollaasi, erilaisten välineiden ja materiaalien kautta toteutettu herkkyys nousee teoksista esiin.

 
Raimo Mattsson, Pesä. Akryylimaalaus, 2018.
Viimeisenä vielä tämä suuri, 150x150 cm:n kokoinen näyttelyn katseenvangitsija, Raimo Mattssonin Pesä-maalaus on ehkä kaikkein eniten kommentteja kirvoittanut teos tästä näyttelystä. Se ei näy heti ovelta tullessa ja on onnistunut yllättämään monet. Sen sisällöksi on pohdittu pariskuntaa ja perhettä, omaa kotia ja muuta turvallista. Teos on koettu myös todella uhkaavana ja pelottavana. Ilahduttavan moni on tutkinut teosta tarkasti läheltä, sen monia värikerroksia ja ulottuvuuksia.

Valokuvat teoksista eivät anna niille oikeutta, ne pitää kokea ja tarkastella läheltä, ja tietysti nähdä ne muutkin teokset, mitkä tässä eivät ole esillä. Näkyjä-näyttely on esillä vielä kuluvan viikon ja galleria on avoinna ke-to klo 16-19 ja la klo 11-15 ja kun joulukin on ihan just tässä, niin tarjolla on glögiä ja suklaata. Tervetuloa herkuttelemaan ja rauhoittumaan taide-elämyksen äärelle.


perjantai 16. marraskuuta 2018

Satumaa

Uudessakaupungissa vietetään vuosittain lastenkuu-marraskuu teemakuukautta. Teemaan sopivasti Runonkulman Galleriassa on taidenäyttely nimeltään Satumaa. Esillä on Riitta Myllymäen satumaista taidetta, kiinnostusta herättäviä teoksia sekä lapsille että aikuisille.

Tämä Satumaa-näyttely on toinen Riitta Myllymäen näyttely Runonkulman Galleriassa. Edellinen näyttely, Luonnon helmassa oli esillä meillä vuonna 2016. Nyt taiteilija kirjoittaa näyttelyesittelyssään siitä, miten sadut auttavat lapsia tunteiden käsittelyssä ja antavat keinoja tosielämän ongelmien ratkaisuihin. Aikuisille haaveet ja unelmat ovat arjen kiireettömyyttä, unelmaa onnesta ja huolettomasta huomisesta. Samoin kuin lapset saduista, voivat aikuiset saada nähdystä ja koetusta, haaveista ja unelmista hienoja tavoitteita ja rakennuspalikoita elämään.

Näyttely koostuu kolmesta kokonaisuudesta. Lapsille varmasti kiehtovin osuus on "linnan torni", jonka seiniä kiertää tarina ihka-aidosta prinsessasta. Sadussa Vanhan Rauman prinsessa Mari kohtaa Uuden Rauman prinssi Hjalmarin. Sadun kuvitus on myös tornin seinillä, ne taiteilija on maalannut akvarellitekniikalla.
Riitta Myllymäki, Satulinna. Akvarellikuvitus satuun
Vanhan Rauman prinsessat Helmi ja Mari sekä prinssi Hjalmar. 2015.
Gallerian sisäänkäynnin puolella on taidetta, jota Myllymäki kutsuu oheistaiteeksi. Pääasiallisena tekniikkanaan hän käyttää taiteessaan öljyvärejä ja maalipalettinaan voipaperia. Näitä kertyneitä värikkäitä palettipapereita taiteilija on jo parinkymmenen vuoden ajan on koostanut mielenkiintoisiksi maalauskollaaseiksi. Tällaisessa muodossa, levyille kiinnitettyinä nämä oheistaideteokset on nyt ripustettu galleriaan esille.

Riitta Myllymäen kollaasiteos Neidon ryöstö (1997).
Riitta Myllymäen kollaasit Onni (1996) ja Toivo (1998).

Riitta Myllymäen kollaasiteoksia, ylhäältä:
Lordin lisko Gita (2006), Vaaleanpunainen pantteri (1999) ja Ressu (1998).  
Riitta Myllymäen kollaasiteokset Piknik ja Salaisuus (1998).

Riitt Myllymäki, Metsän kuu. Kollaasi, 1996.
Toinen gallerian tila täyttyy Myllymäen ekspressiivisistä öljyvärimaalauksista. Värit ovat hänelle tuttuun tapaan voimakkaita, teoksissa on abstraktiutta, vellovia vapaita muotoja ja upeita väriyhdistelmiä. Toisaalta mukana on vahvasti esittävää, voimakkaan tunnepitoisia aiheita.

Riitta Myllymäki, Lyhdyt. Öljymaalaus, 2005.

Riitta Myllymäki, Matkalla varjojen maahan. Öljymaalaus, 2017.

Riitta Myllymäki, Ankkalammen syksyä. Öljymaalaus, 2006.
Riitta Myllymäki, Sielun varmuuskopio. Öljymaalaus, 2016.
Runonkulman Galleria on avoinna keskiviikkoisin klo 16-19 ja lauantaisin klo 11-15 sekä Satumaa-näyttelyn viimeisenä päivänä myös sunnuntaina 25.11., jolloin on myös Uudenkaupungin joulunavaus. Galleria on silloin avoinna klo 11-15 ja päivän aikana voit osallistua tuotearvontaan ja nautiskella glögi- ja suklaatarjoilusta taiteen äärellä.