keskiviikko 20. huhtikuuta 2016

Mosaiikkia

Viime viikolla vietettiin valtakunnallista Taidon ja käsityön viikkoa, ja Pikkukylän Puodilla tehtiin lauantaina viikon teeman mukaisesti mosaiikkia.

Pikkukylällä on yksi tietty pieni pala hyvin kaunista koivumetsää, jonka kohdalla aina autolla ajaessani jarrutan, ja jos olen yksin, saan rauhassa myös pysähtyä. Koiran kanssa kävelytkin johtavat usein samalle paikalle. Nyt pala pikkykylää ja koivumetsää nousee Puodin vinttiin, laattapalasista kauniiksi mosaiikkiteokseksi.

 

Tein kovalevypohjalle valmiiksi piirroskuvan koivumetsästä ja mukaan muutaman metsäneläimen. Viikon illat hakkasin laattoja rikki ja lajittelin väreittäin. Työhön käytetään kotona varastossa vuosia säilöttyjä ja myös monilta tutuilta saatuja remonteista jääneitä kaakelilaattoja. Ja paljon liimaa.


 

Mosaiikin tekoon olivat lauantaina kaikki tervetulleita, ja päivän aikana noin kaksikymmentä innokasta tekijää osallistui työhön. Työtä tehtiin neljä tuntia, ja moni oli kiinnostunut mosaiikin jatkamisesta, joten tänään jatkettiin kolmen tunnin ajan. Kuvista näkee, miten mosaiikki edistyy ja kuva alkaa hahmottua.


 
Olin tosiaan piirtänyt pohjakuvan valmiiksi. Kuvasta vaan ei tahdo hahmottaa, missä on puu, missä on taivas, missä maan pitäisi kulkea. Ja jos koivulle on piirretty neljä eri ääriviivaa, niin saako itse päättää, mihin laattoja liimaa? Jep, kyllä saa. :)

Tule sinäkin koukuttumaan tähän suureen palapeliin, mihin ei oikeastaan oikeita paloja voi löytää, mutta voi löytää monia oikein hyvin sopivia. Mosaiikkia jatketaan taas puodin aukioloaikoina lauantaina klo 11-15 ja ensi viikon keskiviikkona klo 16-19. Ja jos sinulla sattuu olemaan varastossa tarpeettomanan kaakelilaattoja, niin iloisena otan vastaan lisämateriaalia. Erityisesti kaivataan sinisiä ja vihreitä laattoja...

maanantai 18. huhtikuuta 2016

Keijo Liimataisen muistonäyttely

Huhtikuun ajan Runonkulman Galleriassa on esillä uusikaupunkilaisen Keijo Liimataisen muistonäyttely. Näyttely on meille merkityksellinen, tulivathan Keijon teokset kuin kotiin tänne galleriaan. Tässä samassa talossa toimi aikaisemmin Liimataisten mainostoimisto, galleriatila oli Keijo Liimataisen näyttelytilaa ja täällä vintissä monet näyttelyn teoksista ovat valmistuneet. Näyttelyä on suunniteltu ja rakennettu yhdessä taiteilijan lesken Eiran kanssa, ja monia muistoja on jaettu siinä samalla.

Näyttelyssä on enimmäkseen abstrakteja teoksia, mutta viitteitä esittävyyteen löytyy, ja monessa Liimataisen teoksessa on mukana mielenkiintoista surrealismia. Tärkeintä on kuitenkin värit, värisommittelun hyvin taitava hallinta ja erilaisten abstraktien muotojen keskinäinen sommittelu ja tästä kokonaisuudesta syntyvä tasapaino. Monet teokset on tehty pääosin vain yhdellä sävyllä ja värin valööri- ja kylläisyysvaihteluilla. Toisissa teoksissa taas näyttää olevan mukana kaikki mahdolliset värit ja silti kokonaisuus on hallittu. Maalauksista löytyy poikkeuksetta se piste i:n päälle, jota ilman sommittelu jäisi vajaaksi.

Keijo Liimatainen: Heleä tunne, 1998.
Liimataisen teokset Paljon antaja, 1997 ja Gravidi punainen, 1996.
Liimataisen teokset vasemmalta oikealle: Vihreä muusa, 2000. Uusi elämä, 2000.
Vihreän papin vaimo, 2002 Vihreän papin viides vaimo, 2005.
Keijo Liimatainen: Viimeinen esitys, 2004.
Keijo Liimatainen: Haikea hetki, 1998.
Keijo Liimatainen toimi oman taiteellisen työnsä ohella pitkään kuvataiteen opettajana mm. kansalaisopiston maalauskursseilla. Näyttelyssä on käynyt paljon Keijon entisiä oppilaita, ja häntä on kiitelty hyvänä, kriittisenä ja suorasanaisena, mutta juuri siksi hyvänä opettajana. Moni on kertonut oppineensa maalaamisen aivan alkeista lähtien, ja saanut paljon hyviä vinkkejä taitojensa kehittämiseen, erityisesti värien käytössä.

Keijo Liimatainen: Navannäyttäjä, 1978.

 Muistonäyttely on esilllä vielä 27.4. asti, ja Runonkulman Galleria on avoinna ke 16-19 ja la 11-15.