Tarinatapetti

Runonkulman Galleriassa voi vielä viikon ajan nähdä Tarinatapettia. Nimensä mukaisesti näyttelyyn on ripustettu tapetinomaisia grafiikan vedoksia, mutta myös akryylimaalauksia. Kaikissa teoksissa on tarinaa. Teosten eteen pysähtymällä löytää sisältöä, vakavaa ja surumielistäkin, pohdiskelevaa ja omia ajatuksia peilaavaa.

Näyttelyssä järjestyksessään ensimmäiset teokset ovat pysähdyttäviä, ja toivon näyttelykävijöiden malttavan pysähtyä ja kokea. Näyttelyn loppupuoli on valoisampaa, ja ehkä siten myös helpompaa koettavaa, mutta niissäkin on mielestäni kyse valinnoista. Ovatko teokset yllättävien elämäntilanteiden pakottamina tehtyjä valintoja, yleisemmällä tasolla elämänasenteen pohdiskelua vai sittenkin unimaailmoja?

 

Vaasalainen Ann-Sofi Kattilakoski on tuonut esille palasen urhean naisen maailmaa. Siinä maailmassa katsotaan itseä; omia päänsisäisiä maailmoja, rohkeasti silmiin, vaikka kohtaaminen ei aina olisikaan helppo. Ehkä se on opettavaa, ehkä helpottavaa vai viekö se sitten kokonaan toiseen suuntaan. Välillä.

Alla oleva teos, Se viimeinen, kiehtoo minua selittämättömyydellään. Voin sanoa, että muut näyttelyn teokset loksahtavat paikoilleen, niiden tarina on avautunut (ei siis välttämättä taiteilijan tarkoittamalla tavalla, mutta itselleni oikealla tavalla). Tämä teos jättää hyvin alkavan tarinan minulle ihan kesken. Kertooko se teille enemmän?

Se viimeinen.

Tarinatapetti. Ann-Sofi Kattilakosken maalauksia ja taidegrafiikkaa 20.7 asti.
Runonkulman Galleria, Ylinenkatu 38B, Uusikaupunki. Avoinna ti-pe klo 11-18, la klo 11-15.

Aihetta iloon

On vaikeaa kirjoittaa. En saa ajatuksiani eriteltyä mitenkään järkevästi. Kulunut viikko on niin täynnä erilaisia asioita ja kokemuksia galleriassa ja puodissa, että mistä tässä nyt sitten aloittaisi.

Viikko on ollut kiva. Lähimmät ihmiset toivottavasti ovat huomanneet kiireväsykireyteni hiukan jo hellittäneen. Pystyn jo välillä kimahtamatta keskustelemaan esimerkiksi mainostamisesta, kassakoneen käytöstä, tuotteiden hintalapuista, mainostamisesta, kankaiden väreistä, taulujen vinoudesta, lapsen kasvatuksesta, mainostamisesta... Viime viikolla en vielä pystynyt. Ideoita satelee ympärillä ja omassa päässäkin. Lista hoidettavia asioita venyy ja joka päivä jotain tärkeää jää hoitamatta, taas odottamaan seuraavaan päivään. Tekemättömien töiden lista ei koskaan lopu, joten ehkä onkin hyvä listata mitä kaikkea silti tuli taas tehtyä tämänkin viikon aikana.

Työhuone on maalattu ja listoitettu valmiiksi. Huonekaluja ei juurikaan ole mutta tila on otettu tehokkaasti käyttöön sekä omaan työskentelyyn että asiakkaille sovituskopiksi. Takaeteinen on "iltapuhteina" siivottu, ja lattialaatat ovat paikoillaan. Ei siitä huoneesta voi eteisenä enää puhua, siitä tulee keramiikkatyötila. Ehkä tilalle muodostuu jokin käytännöllinen nimi myöhemmin. Käyntikortit on tilattu, ehkä jopa oikeilla teksteillä ja kuvilla. Mainoksia on ripoteltu pitkin kaupunkia ja sanomalehtiä. Kahden tulevan näyttelyn valmistelut ovat edenneet hienosti. Samoin suunnitelmat myöhemmin toteutuvista tapahtumista.

Nämä siis aukiolojen ulkopuolella. Ihan toinen juttunsa on sitten ollut päivät puodilla ja galleriassa. Siitä saatan kirjoittaa seuraavaksi, nyt kun olen tässä selvittänyt ajatuksiani. Kuoharilla ei ole osuutta ajatusten eikä kuvan epätarkkuuteen, kilistelyt tämä viikko ehdottomasti ansaitsi.

Hyvä olo siitä, että Runonkulmalla on toiminta alkanut hienosti. 

Hyvä olo siitä, että nämä tärkeät kilistelijät pysyvät. <3  

Sirpaleet tuovat onnea

Pikkukylän Puodin ja Runonkulman Gallerian avajaisista ja ensimmäisestä viikosta on pää edelleen pyörällä. Väkeä on käynyt, ja meitä on onniteltu monin kukkasin ja ihanin lahjoin, kiitokset kaikille. 

Tähän nostan nyt kuitenkin hauskimman lahjan, minkä olemme puotiin saaneet. :) 

Ihanat oppilaani Anni ja Sofia toivat meille paperipussillisen punaista lasia. Harmi rikkimenneestä mariskoolista, mutta iso ilo minulle. En tiedä maltanko näitä kauniita sirpaleita keramiikkatöihin koskaan sulattaa, mutta nyt jo ne ovat innostaneet minua, käyttötarkoitus löytyy varmasti. 

Pelkkä kauneuskin riittää. Ja ajatus. 

Usein jokin rikkimennyt muuntaa muotonsa eheämmäksi ja kauniimmaksi. 

Samaa ajatusta voi kenties löytää myös Runonkulman Gallerian ensimmäisestä näyttelystä.