tiistai 1. lokakuuta 2019

Totta ja tarua

Runonkulman Galleriassa on 5.10. asti esillä Vaasan Taidegraafikoiden aktiivijäsenten näyttely Totta ja tarua. Näyttelyssä on mukana teoksia seitsemältä taiteilijalta, joten kokonaisuus onkin monipuolinen kooste erilaisista taidegrafiikan tekniikoista ja tyyleistä. Etsaus, akvatinta ja kuivaneula -tekniikat ovat useimmissa teoksissa käytössä, mutta mukana on myös serigrafiaa, monotypiaa, copyprintiä ja sekatekniikkaa. Toki lähes kaikissa esillä olevissa vedoksissa on käytetty useampia taidegrafiikan tekniikoita, mutta sekatekniikalla tässä tarkoitetaan monotypian ja akvarellin yhdistelmää, jota Paula Nygård on käyttänyt osassa vedoksistaan.

Paula Nygård, Turva. Monotypia, 2019.
Paula Nygård, Talvi. Sekatekniikka, 2019.
Paula Nygård, Odotus. Monotypia, 2019.
Paula Nygård on kertonut pohtivansa taiteessaan ihmistä osana luonnon kokonaisuutta. Tässä näyttelyssä häneltä on mukana kuusi vedosta, teemoina vuodenaikoja ja tunnetiloja ja juuri tuo luonnon ja ihmisen yhteys on vahvasti esillä kuva-aiheissa.

Salme Sirkola, Pöllö 4, Pöllö 3 ja Pöllö 2. Etsaus-akvatinta. 2019.
Salme Sirkola on tuonut näyttelyyn neljä pöllön muotokuvaa. Puhun muotokuvista, koska pöllöt ovat teoksissa niin omina persooninaan, kuin poseeraamassa katsojille. Salme Sirkola tekee tavallisesti litografiateoksia, aiheinaan ihmisen kasvot. Tähän näyttelyyn hän innostui nyt tekemään etsausta ja akvatintaa, "ei pöllömpää" -teemalla. 

Maija Minni, Juuriltaan. Etsaus, akvatinta, kuivaneula, 2019.
Maija Minni pohtii taiteessaan elämän murrostilanteita. Hän on kuvannut luonnonnäkymiä, joissa myrskyn jäljiltä maisema on muuttunut pysyvästi, muuntuakseen jostain syystä ehkä myöhemmin taas uudelleen. Kuva-aiheidensa kautta Maija Minni johdattelee pohtimaan elämän myrskyjä ja niiden merkityksiä. 
 
Yläpuolella on Maija Minnin teos Elämänkaari ja kuva myös teoksen yksityiskohdasta, jotta etsauspinta ja värien ja valöörien vaihtelu tulisi selvemmin esille. Pinta kun on hyvin herkää ja mielestäni edellyttää tarkastelua myös lähempää. Teos on tältä vuodelta ja kuivaneulan, etsauksen ja akvatintan yhdistelmää kahdelta laatalta vedostettuna.

Natalia Haimi, Kaikuu. Serigrafia, 2019.
Natalia Haimi, Kiireetöntä. Serigrafia, 2019.
Natalia Haimin teokset ovat äkkiseltään katsottuna leikkisiä. Aiheet, muodot ja väritkin ovat iloisen pelkistetysti toteutettuja pintojen yhdistelmiä. Teoksia tarkemmin tarkastellessa niistä löytyy myös paljon sisällöllistä sanomaa, ja aiheet saavat ainakin minut toisaalta jopa surumieliseksi, niissä on jotain voimakkaasti menneeseen aikaan viittaavaa ja kaihoisaa.

Ann-Sofi Kattilakoski, Langalla I. Etsaus, akvatinta, copyprint, 2019.
Ann-Sofi Kattilakoski, Tekstiviesti. Etsaus, akvatinta, copyprint, 2019.

Ann-Sofi Kattilakoski, Me kaksi. Etsaus, akvatinta, copyprint, 2019.
Ann-Sofi Kattilakoski pohtii teoksissaan kohtaamista ja vuorovaikutusta, viestintää. Yhdessäkään hänen näyttelyteoksistaan ei ole ihmistä, mutta kaikki ne kertovat ihmisten välisestä kommunikoinnista. Väillä yhteys toimii, välillä katkeaa, välillä ihmissuhteissa olevat erilaiset odotukset aiheuttavat yhteyskatkoksia. Teokset ovat syvällisiä, mutta niissä on sopiva määrä myös huumoria ja monisisältöisinä katsojalle annetaan mahdollisuus myös oivalluksiin.

Maire Kesseli, Kevään tuoksu. Monotypia, 2019.
Maire Kesseli, Akvaariokaverit. Monotypia, 2019.
Maire Kesselin teoksissa luonto kaikissa muodoissaan on keskeisenä teemana ja hän ideoikin tavallisesti aiheitaan valokuvaamalla luonnossa kulkiessaan. Näyttelyn teoksista nousee esiin mielenkiintoinen pinnan käsittely. Itse kiinnitän koko ajan enemmän huomiota hänen teostensa värien käyttöön. Tarkastelkaa vaikka yläpuolella olevaa Akvaariokaverit-vedoksen värejä, mitä kaikkea tästä melkein yksivärisyydestä nouseekaan esille. Tummuusasteiden ja kylmän ja lämpimän värin vaihtelu on taitavaa ja tasapainoista ja teokseen tulee selvästi myös syvyyttä.

Tuija Arina-Sundelin, Kesä. Etsaus-akvatinta, 2019.
Tuija Arina-Sundelin, Talvi. Etsaus-akvatinta, 2019.
Tuija Arina-Sundelin, Etsaus, akvatinta. Vaarallisilla vesillä. 2019.
Tuija Arina-Sundelin, Kaukokaipuu. Etsaus, akvatinta. 2019.
Tuija Arina-Sundelinin töissä totta ja tarua -teema on konkreettisesti esillä, maisemallisina todellisuuskuvina ja sadunomaisina kissa-aiheina. Maisema-aiheissaan taiteilija on kuvannut Merenkurkun saaristoa eri vuodenaikoina, käyttäen monelta laatalta vedostusta vuodenaikojen värien ja tunnelmien tavoittamiseen.

Taruaiheissa on vähän tottakin, tyttären kissa edustaa sitä todellisuutta näissä kuvituksen omaisissa teoksissa. Toisessa tutkitaan jännittyneenä meren yllätyksiä ja toisella tuijotellaan haaveillen taivaalle. Kolmas tämän sarjan teoksista teidän pitääkin tulla katsomaan paikan päälle, samoin kuin moni muu teos, mitä en tässä esitellyt.

Totta ja tarua on esillä vielä kuluvalla viikolla ja Runonkulman Galleria on avoinna keskiviikkona klo 16-19 ja lauantaina klo 11-15. Tervetuloa ihastumaan taidegrafiikan maailmoihin!

torstai 22. elokuuta 2019

Taiteilijahaku joulukuun teemanäyttelyyn

Haku Runonkulman Gallerian teemanäyttelyyn

Runonkulman Galleriassa pidetään 30.11.-21.12.2019 näyttely teemalla
ELÄIMET.

Näyttelyn lopullinen nimi muodostuu valituiksi tulevien teosten pohjalta.

Voit osallistua näyttelyyn teosten koosta riippuen 3-5:llä seinälle ripustettavalla tai kolmiulotteisella teoksella. Osallistumismaksu on 70 € (sis. alv 24%) ja myyntiprovisio on 30% (sis. alv 24%). Osallistumismaksu sisältää näyttelyn rakentamisen, sähköisen kutsukortin, tilavuokran, näyttelyn valvonnan, mainontaa ja myyntityön. Galleria on avoinna näyttelyn aikana ke-to klo 16-19 ja klo la 11-15.

Lähetä hakemuksesi 30.9. mennessä sähköpostitse osoitteeseen meku@pikkukylanpuoti.fi
Liitä mukaan hyvätasoiset kuvat teoksistasi, teosten nimet, tekniikat ja teosten koot 
sekä CV tai muu kuvaus taiteellisesta työstäsi.



perjantai 16. elokuuta 2019

Ystävyyden aika

Elokuun näyttelymme teemana on Ystävyyden aika. Raumalaiset keramiikkataiteilijat Eija Hietanen ja Jenny Vuorela ovat olleet mukana useissa Keramos-yhdistyksen näyttelyissä, mutta nyt heidän ajatuksissaan jo kauan ollut kahdenkeskinen näyttely toteutui. Eija on toiminut pitkään keramiikan opettajana ja Jenny on nuoresta asti ollut hänen oppilaansa. Tästä ope-oppilas -asetelmasta on noussut myös ystävyys, joten Ystävyyden aika onkin näyttelylle ja sen teoksille hyvin kuvaava nimi.

Jenny Vuorelan ensimmäinen, Eija Hietasen ohjauksessa toteutettu keramiikkaveistos vuodelta 1997.
Jenny Vuorelan keramiikkateoksia on aikaisemminkin nähty Runonkulman Galleriassa, näyttelyssä vuonna 2016 ja siitä lähtien myös taidelainaamossamme. Jennyn Otus-hahmot ovatkin tulleet tutuiksi yleisöllemme ja moni on tullut näyttelyyn vartavasten niitä katsomaan.

    
Yläpuolella Jenny Vuorelan teokset Reppureissaajat, Äidin syli ja Kesämorsian. 
Keramiikka, rautaoksidi ja lasite, 2019. 

  
Yläpuolella Jenny Vuorelan teokset Neiti kesäheinä ja Valopilkkuna pimeään vuodelta 2019 sekä  teokset Pöytä on katettu ja Tarjolla tänään vuodelta 2017. Keramiikka, rautaoksidi ja lasite. 

Näkymä Runonkulman Gallerian näyttelystä Ystävyyden aika. Etualalla Jenny Vuorelan teokset Turkoosi ja Musta, keramiikkaa vuodelta 2019. Taustalla Eija Hietasen Kuikka ja seinällä Jenny Vuorelan akryylimaalauksia.
Tässä näyttelyssä nähdään nyt myös Jenny Vuorelan maalaustaidetta. Osa maalauksista on käsitelty kevyellä ja ohennetulla akryylivärillä, väriä valuttaen, ja luonnosmainen piirrosjälki antaa teoksille oman säväyksensä. Alapuolella olevissa tunteisiin vetoavissa maalauksissa Peura ja Maailman laidalla värien käyttö sen sijaan on hyvin voimakasta ja teosten tunnelmaa tehostavaa.
Jenny Vuorela, Peura. Akryylimaalaus, 2019.
Jenny Vuorela, Maailman laidalla. Akryylimaalaus, 2019.
Eija Hietanen on tuonut näyttelyyn reliefejä, isompia muotokuva- ja torsoaiheita sekä pieniä aiheita matkoilta ja mereltä. Näyttelyn avjaisten aikaan heinä-elokuun vaihteessa Uudessakaupungissa vietettiin Crusell-viikkoa ja teeman mukaisesti esillä on myös Crusell-ystäviä, ilmeikkäitä kasvoreliefejä.

Eija Hietanen, Crusell-ystävät. 8 reliefiä, keramiikkaa ja kuparioksidia, 2019.
Eija Hietanen, Tässä hän on! Keramiikka ja rautaoksidi, 2019.
Eija Hietanen, Aili-vauva. Keramiikka ja rautaoksidi, 2019.
Eija Hietanen, Juhannustanssi. Keramiikkaa, 2019. 
Eija Hietanen luottaa keramiikan omaan voimaan ja käyttää enää harvoin lasitteita. Rautaoksidi ja kuparioksidi antavat teoksille rouheaa ilmettä ja toisinaan ihan pelkkä saven omakin sävy riittää. Alla olevassa teoskokonaisuudessa Aamu Napolinlahdella on kuitenkin käytetty lasitetta ja vahapatinointia, mikä antaa pienille kalastajaveneille oman veikeän ilmeensä.

Eija Hietanen, Aamu Napolinlahdella. Talot keramiikkaa ja lasitetta, kalastajaveneet keramiikkaa ja vahapatinaa, 2019.

Yläpuolella Eija Hietasen Crusell-ystäviä ja yksityiskohta Jenny Vuorelan teoksesta Ystävä. Ystävyyden aika -näyttely on esillä Runonkulman Galleriassa elokuun loppuun asti. Galleria on avoinna ke 16-19 ja la 11-15 ja osoite on Ylinenkatu 38B, Uusikaupunki, tervetuloa!



torstai 25. heinäkuuta 2019

Runotyttö

Tällä heinäkuun helleviikolla voit vielä tutustua Kirsi Neuvosen teoksiin Runonkulman Galleriassa. Neuvonen on jyväskyläläinen tunnettu ja palkittu taidegraafikko. Runotyttö-näyttely koostuu hänen pukuteoksistaan vuosilta 2001-2019. Teokset ovat syväpainografiikkaa, etsauksen ja akvatintan yhdistelmiä. Aiheet on toteutettu neljältä laatalta vedostaen ja niiden värimaailma onkin hyvin rikas.

Ensimmäiset pukuaiheensa Kirsi Neuvonen on toteuttanut jo vuonna 1987. Vuosien varrella hän on keskittynyt taiteessaan myös monenlaisiin muihin teemoihin, palaten kuitenkin aina uudelleen pukuteemaan.  Runotyttö-näyttelyssä onkin nyt mukana seitsemän uutta teosta tältä vuodelta. Ripustuksen teosten koko vaihtelee hyvin suurista, enemmän jo maisemallisista teoksista pieniin vintagepukuihin.

Näyttelyssä on neljä suurta teosta vuodelta 2013. Näistä kolme on edellä mainitsemiani maisemallisia aiheita. Puku niissä on edelleen kantavana tekijänä, mutta etualan puuaiheet yksityiskohtineen vetävät huomion ja muodostavat teoksiin tilallisuutta. Itse miellän taustan puvun kuin järkähtämättömäksi vuoreksi, tärkeäksi taustatekijäksi, ehkä myös suojelijaksi. Yksi suurista aiheista poikkeaa muista, Pitsipuku. Tätä aihetta Neuvonen on käsitellyt pintamaisemmin, puvun kuosiin keskittyen. Mukana on myös helminauha, mikä korostaa puvun omaa käyttötarkoitusta asuna.

 
Kirsi Neuvonen, Saarnilehto ja Aarnimetsä. Etsaus ja akvatinta, 2013.

 

Yläpuolella Kirsi Neuvosen Pitsipuku vuodelta 2013 ja Haaveissa vuodelta 2015. Haaveissa-teos on osa Neuvosen taidehistoriaan liittyvistä tutkimuksista. Hän on tarkastellut hiuksia ja kampauksia taiteen historiassa ja kuvaa aiheita vastakohtaisesti nyky-selfieille selkäsuunnasta. Haaveissa-teos on näyttelyssä mukana "runotyttönä".

  
Yllä olevissa kuvissa on kaksi näyttelyn Vintagepuvuista, vuosilta 2015 ja 2012. Vintagepukuja Kirsi Neuvonen on toteuttanut useita, kierrättäen niissä koevedoksiaan. Taiteilija etsii koevedoksistaan kiinnostavia kohtia ja leikkaa niistä melkein kuin paperinuken asuja. Teoksessa puku roikkuu rautalankanarulla vitriinikaapin sisällä ja puvusta muodostuu taustaansa varjo.

Kirsi Neuvonen, Mansikkapuku ja Ruiskukkapuku. Etsaus ja akvatinta -vedokset, 2019.
Neuvosen uusimmissa, tänä vuonna syntyneissä teoksissa puvut ovat kasvualustana kesäisille kukka-, perhos- ja marjateemoille. Näissäkin värien yhdistely on olennaisessa osassa tunnelman tuojana. Etualan aiheet, kuten mansikat tai kielot, on käsitelty yksityiskohtaisesti ja siihen viivojen ja väripintojen vaihtelu taustalla tuo hienoa kontrastia. Teoksissa on monipuolista ilmaisua ja siten niihin voi syventyä yhä uudellleen ja uudelleen, löytäen aina uutta tai tiettyyn hetkeen tai mielialaan sopivaa tarttumapintaa.

 
Kirsi Neuvonen, Auringonlaskupuku ja Kielopuku. Etsaus-akvatinta, 2019.

Runotyttö-näyttelyn ohessa on mukana useita Neuvosen vedoksia, joiden joukosta voit tehdä mahtavia löytöjä, alla muutama esimerkki valikoimasta. Runotyttö-näyttely kaikkine teoksineen on esillä vielä kuluvan viikon ja lisäaukioloa on myös sunnuntaina. Tervetuloa Runonkulman Galleriaan siis to-pe klo 11-17, lauantaina klo 11-15 ja sunnuntaina 28.7. klo 13-15. 

 
Kirsi Neuvosen vedokset Kotona vuodelta 2009 ja Keinu vuodelta 2015.

Kirsi Neuvonen, Kruunun prinssi. Etsaus-akvatinta, 2016.
Kirsi Neuvonen; Satusoppaa: Herttarouva (Liisa ihmemaassa). Etsaus-akvatinta, 2013.

tiistai 4. kesäkuuta 2019

Serenity


Kesäkuu on ehtinyt jo alkuun ja vielä vajaan kahden viikon ajan saamme Runonkulman Galleriassa nauttia tyyneydestä ja harmoniasta turkulaisten Lotta Lekan ja Marjo Yli-Antolan Serenity-näyttelyssä.

Lotta on tuonut esille eri tekniikoin toteuttamaansa taidegrafiikkaa, joihin hän on lisännyt ommelpistoja. Osa teoksista on muotounut kolmiulotteisiksi installaatioiksi. Marjo puolestaan on maalannut tyyneyttä ja keveyttä öljyvärein ja pastelliliiduin.

Serenity-näyttelyä Runonkulman Galleriassa. Taka-alalla seinällä Marjo Yli-Antolan teoksia
ja etualalla Lotta Lekan installaatio Care I-III. Polymeerigravyyri, ommel, risut ja rautalanka, 2018-2019.
  
Yllä Marjo Yli-Antolan Chinoiserie ja Lotta Lekan Clementia - Lempeys. 

Marjolla on ollut aikaisemminkin näyttely Runonkulman Galleriassa ja nyt mukaan tuli hänen työhuonenaapurinsa Lotta. Tätä näyttelyä, sen teemaa ja nimeä he ovat pohtineet yhteistyössä, molemmille on tärkeää luonnon läsnäolo ja rauhan ja seesteisyyden löytyminen luonnosta. Eri tekniikoista huolimatta teokset muodostavatkin hyvin yhteen sopivan kokonaisuuden. Marjo suuntaa teoksissaan katseensa veteen tai pilviin, Lotta tutkii metsänpohjaa ja sen kasvillisuutta. 

Lotta Leka, Fides -Usko. Akvarellimonotypia, ommel. 2019.
Lotta Leka, Patiens - Kärsivällisyys. Akvarellimonotypia, ommel. 2019.
Edellä jo tulikin esiin, että Lotta Leka yhdistää teoksissaan taidegrafiikan eri tekniikoita ja ommelta. Seinälle ripustetuissa teoksissa hän on käyttänyt akvarellimonotypiaa ja polymeerigravyyria, installaatioissa myös syanotypiaa. Tekniikoiden piiroksellisuus nostaa hänen aiheenaan olevan metsäkasvillisuuden ja sen pikkutarkkuuden hienosti esiin. Vedoksia täydentävät ompeleet vaikuttavatkin etäämmältä piirrosviivalta ja näyttely-yleisö on saanut hyviä ahaa-elämyksiä tarkastellessaan teoksia lähempää ja löydettyään mielenkiintoisia yksityiskohtia.

Lotta Leka pohtii luontoaiheillaan luonnon ja ihmisen suhdetta ja hyvyyttä. Luonto tekee meille hyvää, mutta ihminen voisi toimia niin myös vastavuoroisesti. 

 
Lotta Leka, A year for four earths I-V. Polymeerigravyyri, akvarellimonotypia, syanotypia, ommel.

  
Yksityiskohtia Lotta Lekan teoksista.

                         
Marjo Yli-Antolan teokset Keveys ja When the sun shines. Öljymaalaukset kankaalle, 2019.
Marjo Yli-Antola on käyttänyt öljymaalauksissaan kevyitä väripintoja, saaden vahvatkin värikontrastit vaikuttamaan läpikuultavilta. Hän kertoo tavoitelleensa teoksissaan "täydellisten kepeiden hetkien tunnelmaa" ja tehneensä tavallaan muistiinpanoja hyvistä hetkistä pahojen päivien varalle. Taiteen tulisikin antaa mahdollisuus myös mielen keventymiseen vaikeampina aikoina, joita jokaiselle väistämättä tulee eteen. Teokset voivat myös suunnata katsetta tulevaan, avartaa ajatuksia kohti tulevaa tuntematonta, mitä tulevaisuudella onkaan meille tarjota.

Marjo Yli-Antola, Myötätuulia. Öljymaalaus kankaalle, 2019.
Marjo Yli-Antola, Nimetön. Pastellimaalaus, 2016-2019.
Marjo on tuonut näyttelyyn myös kaksi pastellimaalausta, joista toinen on yläpuolella olevassa kuvassa. Nämä teokset hän on aloittanut jo vuonna 2016, mutta viimeistellyt tätä näyttelyä varten.

Serenity-nättely on avoinna vielä 5.-8.6 sekä 11.-13.6. arkisin klo 11-17 ja lauantaina klo 11-15. Tämän näyttelyn jälkeen galleria on kahden viikon tauolla ja heinäkuun alussa avataan jälleen.