lauantai 18. toukokuuta 2013

Talotunnelmissa


Olimme kuin vahingossa tilanteessa, jossa etsimme Pikkukylän Puodille liiketilaa kaupungista. Aina oli ajateltu, että se puotitila olisi oikeasti pikkukylällä. No, Uusikaupunki on kyllä pikkukylä sekin, niin kaupunki kuin onkin.

Yksi asia johti toiseen ja siitä taas eteenpäin. Kävimme katsomassa muutamia puutaloja Uudenkaupungin keskustassa, ja sitten löytyi sattumalta myynti-ilmoitus, mikä sai minut tarttumaan välittömästi puhelimeen ja kysymään pääsisikö heti katsomaan. Ei päässyt, piti yön yli nukkua ensin.

Näimme talossa mahtavia mahdollisuuksia. Tietysti oli myös miinuksia, mutta muutaman katselukerran jälkeen huomasimme oman varmuuden vain kasvavan. Joskus toisinaan joku juttu vaan loksahtaa ja tuntuu omalta.

Ensimmäiset tekemämme vakavat ja pitkälle viedyt kyselyt ja suunnitelmat ja ostotarjoukset saivat minut säikähtämään oikein kunnolla. Kevät oli mennyt haaveellisissa tunnelmissa, ja nyt kun talosta alkoi tulla totta, minä pelästyin. Remontti ja työmäärä ei pelota (puhun nyt omasta puolestani, enkä remonttimestarini), mutta todellisuus iski tajuntaan vasta, kun pysähdyin ajattelemaan asiaa lapseni näkökulmasta. Itku tuli. Näin jo kaikki ne menetetyt yhteiset kesähetket, kun minä vain remontoin ja häärään puodilla. Mietin olenko tekemässä väärää ratkaisua. Varovasti otin asian puheeksi, ja kävi selväksi, että minulla onkin loistava ja innokas pikkuapulainen, joka laski itsensä Puodin henkilökuntaan ja pikapiirsi muistilapulle talon toimintasuunnitelman.

Huomaa taidegallerian rakkausaiheinen patsas alhaalla oikealla.


12 kommenttia:

  1. Ja jos hyvin käy, naapuriin tulee paikka, jonne innokas pikkuapulainen on tervetullut aina, kun into laantuu ja väsy meinaa painaa. Hetken kun viettää vaikkapa Disney-elokuvan parissa limpparilasi kädessä sohvala, niin jaksaa taas auttaa! :)

    - Jansku

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nytpä uteliaisuus heräsi... Mikäs se semmoinen naapurinpaikka on? :)

      Poista
  2. Taas tuli todistettua, että taiteelliset kyvyt periytyvät geeneissä. Tai päinvastoin; Jos ei kukaan suvussa ole osannut piirtää, niin mistä niitä taitoja olisi itsellenikään yhtäkkiä tullut

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ainakin tuossa kuvassa on ilmaisua ja paljon. Ei ehkä aukene helposti ilman selostusta, mutta on siinä esim. banaaninkuoret lattialla, joihin äiti saattaa liukastua.

      Poista
  3. Voi miten ihanaa!! Meillähän on kerrassaan mainiot uudet kotikulmat tiedossa :)

    VastaaPoista
  4. Koska saa tulla katsomaan?

    VastaaPoista
  5. ihana pohjapiirros!
    odotan myös, jotta pääsisin kurkkailemahan.. ♥

    VastaaPoista
  6. Kiitos kommenteista, kurkkimaan pääsee viimeistään kesäkuussa. Valmista ei siihen mennessä luvata, mutta sisälle saa tulla. Jos ei pelkää joutuvansa remonttiavuksi. :)

    VastaaPoista
  7. Olen niin iloinen kaikesta tästä! Ja Aamu on enemmän kuin tervetullut muutaman korttelin Mäyhälänkatua eteenpäin ♥ T: Ainolan väki

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana olet. Aamu on todellakin tulossa. Mekin odotamme teitä käväisemään. :)

      Poista
  8. No sehän tietysti riippuu monesta asiasta, esimerkiksi töiden saannista ja mikä tärkeintä siitä, ovatko vuokranantajat halukkaita vuokraamaan tällaiselle huliviliperheelle taloaan... ;D

    -Jansku

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olenpas mä hölmö. En tunnistanut kuka siellä kirjoittelee. :D Mietin vaan jo olemassa olevia naapureita.

      Poista